No nyt oli ihan päivä uus ja pirteyttäkin löytyi eilisen löhöyksen jäljiltä. Huh, täytyykin varautua välillä tuollaisiin tosi väsypäiviin. Oikeasti silmät lupsuivat koko päivän..tuntui siltä, kun joku olisi laittanut luomille jotkut painot, jotta ne valuisivat jatkuvasti kiinni.

Eilen olikin aikainen herätys (tai siis suht normiherätys, sillä olen pitänyt lupaukseni!!), noustiin kasilta, sillä odotettiin putkimiehiä saapuvaksi kymmenen aikoihin. Mitään ei onneksi ollut hajonnut, mutta oli vihdoin aika vaihtaa painesäiliö, sillä vanha oli vasta ollut tässä talossa vuodesta -67 (Siis 1967, hih). Putkimiehet sitten tulla tupsahtikin jo vähän jälkeen yhdeksän ja minulla tuli kuulkaa kiire, kun kuulin auton ajavan pihaan. Missä pipo? Missä huivi? Mitä laitan päähän? Ettei vaan putkimies-raasut säikähdä ja lähde lipettiin. Ukko-kulta oli juuri siellä huoneessa, jossa kuninkaatkin ovat yksin... Sain juuri ja juuri pipon päähän (vinoon) ja johan ne putkiset tuli jo ovesta sisään. Ohjasin putkiset kellariin ja manasin mielessäni, että en itse kerinnyt käydä siellä, missä prinsessatkin käy yksinään. Varsinkin kun olin juuri juonut kaksi kuppia aamukahvia... Ei muuta kun kiltisti istumaan ja hiljaa odottamaan, että putkiset saisivat tehtyä hommansa. Jos olisi ollut lämpöisempi sää, olisin voinut kipaista pellon reunalla, mutta tuo 28 asteen pakkanen ei oikein houkuttanut moiseen viuhahtamiseen. Onnekseni kyseessä oli luultavasti maailman nopeimmat putkiset, sillä homma oli noin tunnissa tehty. Eli siis vaihdettiin painesäiliö vai -kattila, mikä lie, hieman rautaputkea vaihettiin muoviseksi, kylppäriin vaihdettiin suihkuun termostaattihana ja joo, siinä ne tais kaikki olla. Itse olin varautunut jotenkin, että vesi on poikki monta tuntia ja sitä kautta tietysti vessakielto. Olipa hauska tarina, mutta oli pakko kertoa...

Tänään olin sitten piiiiiitkästä aikaa labrassa.Otettiin munuaisarvoja ens viikon TT-kuvia varten sekä CA125 arvo. En ole kuulkaa käynyt labrassa kahteen ja puoleen viikkoon ja se on pitkä aika se!! Labrantäti sanoikin, että hieman on piikitelty taipeeseen, että täytyy olla tarkka, ettei osu arpeutuneeseen kohtaa, sillä sitten sattuu. Matkalla kotio aloinkin sitten ynnäilemään, että kuinkakohan monta kertaa minua on ”piikitetty” tässä puolen vuoden aikana.. Pelkkiä labroja sain laskettua reilu 40 kpl (aikas pientä vielä) ja sitten siihen kun lasketaan päälle sytohoidot muutamine ohi-pistoineen niin lisätään vielä neulapistoksia toiset 40 kpl. Äkkiseltään ynnäten siis noin 80 kpl. Hyi hittolainen...aikas monta. Yök. Oikein puistattaa! Kyllä voi pienet suoniraasut olla hieman arpeutuneet.

Pipogalleria sai tänään taas uusia kuvia. Postilaatikkoon ilmestyi tänään taas uusi pipo. Ukko-Kulta nimesi sen Täti Monika-pipoksi. Muutamia viikkoja sitten sain myös toisen pipon, joka on nimetty Hip Hopiksi... se on niiiiiiiin ihana. Löydätkös uudet pipot galleriasta?

Tuli muuten huomattua aivan mielettömän ihana kampanja tuolta blogeista. Ihana idea ollut jollakin ja senhän voisi oikeasti vaikka toteuttaa täälläkin päin ja toimittaa pipot Naisteklinikalle. Tässä linkki, mihin tänään törmäsin. Käythän tsekkaamassa ja vaikka osallistumassa, jos osaat kutoa taikka neuloa. Menevät erittäin hyvään tarkoitukseen!!