Nyt loppuu tämä ainainen valitus. Nyt heti. Mä en siedä tätä menoa. Eilen oli mieli apea, mutta sillekin löytyi sitten syy..hih. Se aika kuukaudesta. Voi että kun tuollainen juttu laittaa mun mielen ihan sekopäiseksi. Onneksi jo alan tunnistamaan nuo oireet. No joo... 35v ja ei tunnista muka oireita.. ?!! Mutta mulla kun noita aikoja ei ole kauhiasti ollut, kun PCO on pistänyt hormonit sekaisin. Ilman lääkitystä näitä ei tule ollenkaan. Pahinta olikin kun lapsettomuushoidoissa sain keltarauhashormonia, jotta kuukautiskierto saataisiin pyörimään, oireet tai siis nuo mielentilanvaihtelut oli ihan hirmuisia. Sen takia sitten lopetinkin ne, koska meno oli aikas hurjaa. Sitten tulee syöpä ja sen jälkeen kellon tarkkuudella tulee kuukautiset joka kuukausi kera niitten valtavien mielialavaihteluiden. Ompas jännää.. Mutta kuulemma tuollainen kasvain voi laukaista jotenkin kierron käyntiin?! Ihmiskeho on yllätyksiä täynnä.

Mun tekis melkein nyt mieli luvata, että en manaa töitä nyt ollenkaan enään. Mullahan on tuota toimipaikkaa jäljellä enään 3,5 viikkoa. Mutta, tiedän etten siihen pysty. Pakkohan mun on asioita jonnekin purnata!!! Koittakaa jaksaa!!  Mullahan on jo 2,5 viikkoa jo takana!! Hip-hei!

Jottei elämä tulisi tylsäksi, sain viime yönä kivan idean noihin koruihin ja pakkohan mun oli kokeilla sitä ”tekniikkaa” tänään pikaisesti töistä tultua. Ideaa täytyy hieman vielä kehitellä.. ei ihan toiminut niinkuin olin suunnitellut. Hih.. tuolleen mun yöt muka sitten menee.. miettimällä koruja. Aikas hauskaa. Kyllä mä oikeasti nukunkin!! Ukko-Kulta juuri tänään sanoi, että kun eilen menin aikaisemmin nukkumaan, että mä tuhisin ja kuorsasin ihan kun mulla olis ollut kiire jonnekin. Kauhian nopealla tahdilla ja tuhisin sekä touhotin... Kuullostaa jotenkin tutulta. Unissaankin?!

Kaalivarpaat-tarina. Noh, ne kaalit nyt ei ihan tuohon eiliseen päivään ja siihen fiilikseen sopineet. Oli ne mulla jaloissa varmaankin pari tuntia. Tehokkaita kylläkin.. kerronpa miksi, koska ei ihan halutulla tavalla. Tuhinalla ja tohinalla kiedoin kaalinlehtiä ja kelmuja eilen siis molempiin nilkkoihin ja toiseen polveen. Alkutunnelma oli mukava, kaali oli ihanan viileää. Eipä mennyt kauaakaan, kun alkoi tulla kuitenkin aikas hiki ja polvestakin ihan valui nesteitä (tällä tapaa ne varmaan poistuukin?!) Sitten tuli apinanraivokiukku...otin sakset ja leikkasin ne pois jaloista. Syöksyin suihkuun ja aloin itkemään. Ihan suotta, mutta pänni vaan niin kovasti. Kaikki asiat. Loppupäätelmänä: nesteitä poistui siis hikoilemalla sekä itkuraivo-kohtauksessa, mutta ei varmaankaan tarpeeksi, sillä jalat on edelleen rantapallot. Ihmettelen edelleen tuota hormonaalista taistelua, joka kropassani eilen mylläsi. Tänään olen taas melkein rasvatyyni. Edelleen ihmettelen.

Kokeilen paremmalla menestyksellä kaaleja uudemman kerran. En tähän aikaan kuukaudesta.

Päätinkin tänään ottaa elämäni-viikkoni-päiväni ohjenuoraksi lausahduksen: Parempi hymyillä kuin mököttää. Mökötys vie enemmän energiaa, sillä kasvojen lihaksia tarvitaan mökötykseen enemmän kuin hymyilemiseen. Ei tää niin vakavaa ole...paitsi siihen aikaan kuukaudesta...Hih.