Kokeilempas tätä blogin kirjoittelua näin lauantain kunniaksi.

Mooooooooiiiiiiiii, pitkästä aikaa. Terveiset terveestä touhupeppulandiasta!

Olen mä tänne yrittänyt kirjoittaa pari kertaa kesän aikana, mutta sitten piiiiiiitkät vuodatukset ovat hävinneet bittiavaruuteen ja sit on alkanut kiukuttaa. En taas ole muistanut, miten täällä blogimaailmassa kannattaa käyttäytyä kirjoittaessa.. Kopioi aina teksti ennenkuin painat mitään muuta... muuten voi kaikki vuodatukset hävitä.

Kesä on ollut TOUDELLA kiireinen. Anteeksi kun en ole päivitellyt kuulumisia. Yritys taikka toiminimi tuli laitettua pystyyn silloin toukokuun lopulla ja sitten onkin kesä kierretty ympäri Suomea ja loput ajasta paisteltu koruja kotona. Missäs mä olenkaan oikein käynyt: Kotka, Espoo, Imatra, Riihimäki, Hämeenlinna, Himos, Salo, Forssa, Hyrylä, Porvoo, Rauma..... Kääk, piti oikein katsoa almanakasta. Mä oon niin onnellinen vaikkakin kiireinen, mutta enhän minä bisnestä käyntiin laittaessa aatellutkaan, että varastoon tekisin koruja. Myyntihän ne onkin tarkoitettu. Parin viikon lomakin tuli tuossa pidettyä legendaarisen telttailun merkeissä, kymmenettä kesää vietettiin Ukko-Kullan kanssa Itä-Suomessa. Minä siellä vietin tänä vuonna kahdennettakymmenettäyhdeksännettä kesää, joten ensi vuonna vietän kolmekymppisiä siellä :D :D Ja mä oon hei aikas nuori!!!

Paljon on kesään mahtunut, vaikkakin tuntuu, että se on vilistänyt silmissä! Minne se kesä oikein hävisi. Ilman syöpääkään ei ole kesää saatu viettää, sillä ystäväni menehtyi tuon saatanan sairauden uuvuttamana juhannuksen aikoihin. Sairastuttiin samoihin aikoihin ja saimme turvaa toisiltamme pitkin matkaa... Näin se vain käy. Toiset selviää ja toiset ei. Epäreilua.

On tämä vain jännää itselle katsella tätä elämänmuutosta, minkä olen kokenut näinä kahtena vuotena. Kaksi vuotta sitten näihin aikoihin, makasin sairaalassa taikka kotona...odottelin leikkaukseen pääsyä kuumeisena ja tietämättömänä tulevasta. En mä sitä täällä ole mitenkään muistellut, kunhan nyt tässä muistelin. Olihan mulla syöpäkontrolli viime tiistaina, mutta itseasiassa asia pumpsahti mieleeni vasta edellisenä iltana. SIlloin kyllä söin kaikki kynnet sen enempää miettimättä, sillä kyllä noihin kontrolleihin aina lähtee niin, että JOS jotain löytyy. Eihän tuo syöpä muistuttele taikka hirmuisesti itsestään ilmoittele. Moni on kontrolleissakin saanut yllättäen huonoja uutisia. Meikä kuitenkin selvitti kontrollin puhtain paperein. Labratulokset tulevat kylläkin vasta ensi viikolla, mutta olen jo nyt huojentunut. Kontrolli-ties-mones-SELVITTY. Neljän kuukauden välein jatketaan vielä tahtia, sillä vasta ensi vuoden puolella tulee täyteen kaksi vuotta puhtaita kontrolleja. Josko sitten taas saisi pidennystä näihin väleihin?

Mä niin rakastan olla yksityisyrittäjä! "sanoo hän peräti noin 3 kuukauden kokemuksella....* Miksiköhän en ole tähän aikaisemmin ryhtynyt? Noh, aina isoihin päätöksiin tarttee ripauksen hulluutta sekä jonkin lähtölaukauksen. Mulla varmasti tuo syöpä ja sairastuminen oli jonkinmoinen lähtölaukaus. Tai sitten niinkuin minä monelle sanon, että hyvät lääkkeet on hoidoissa annettu, kun tällaisen mullistuksen elämäni koki. Enhän ollut tuohon massaan josta koruja teen, edes koskenut saatikka edes tiennyt moisesta ennenkuin sairastumisen jälkeen etsin harrastusta itselleni... hullua. Niin hullua.

Aina olen kuitenkin ajatellut niin,että kaikella on tarkoituksensa. Tässä oli mun tarkoitus, ainakin tällä erää. Mä oon onnellinen ja rakastan niiiiiin paljon sitä mitä teen. Nautin ihmisten kanssa olemisesta, omista hetkistä OMASSA työhuoneessani,musiikki lujaa pauhaten ja laulan koruja tehdessäni vaikkapa Whitney Houstonin kanssa kilpaa. Ah. Autuutta. Nyt kun tuuletan, niin samalla kerron, että mulla ei ole pätkääkään ikävä ravintolatöihin. Vaikka yritykseni pitää sisällää myös catering-osion, niin toivon, että korut kantaa mua läpi vuoden, että ei tarvitsisi nyt sitä toista osiota ollenkaan käyttää. Katotaan miten käy!

Viimeisenä, mutta ei vähäisempänä. On mulla ollut teitäkin ihan hirmuinen ikävä!! Harmitus, kun tää blogin pitäminen on jäänyt niin vähille. Kyllähän mä nyt keksisin kirjottamista vaikkapa muurahaisten joukkovaelluksesta pihalla, jos ei syövästä mitään kerrottavaa olisikaan. Toivottavasti tekin voitte kaikki hyvin!!!

Tää kirjoitus on pakko lopettaa legendaariseen lauseeseen. Mä karkaan nyt sohvalle <3 Oli meinaan tänään kesän ennätysmyynti oman kylän markkinoilla. Tulin vaan kertomaan, että olen onnellinen!