Tänään olin siellä töissä käymässä... voi viheliäisyys! Ihan kuin olisin ollut menossa työhaastatteluun, niin paljon minua jännitti. Mahaa kipristi ja kädet hikoili. Omia työntekijöitähän mä olin menossa moikkaamaan!? Viimeksi olen töissä ollut juhannusviikolla, ennen superpitkän kesälomani alkua, neljä kuukautta sitten. Kyllä aika menee nopeaan.

Paikka oli kyllä pystyssä..hyvä niin. Minulla on siis paikka, mihin palata joskus :) Olihan siellä hommat sikin sokin, taisin antaa hieman palautettakin heti esim. siisteydestä. Sen jälkeen nielaisin kaikki, koska en halunnut alkaa ajattelemaan asioita töistä sen enempää. Sain kyllä kuulla tilitykset asioista, jotka olivat sekaisin, kun minä en ollut siellä..ja onneksi myös, kuinka paljon minua kaivataan jo takaisinkin. Tässä tilanteessa kuitenkin tuntuu, etten muista enään mitään (ainakaan työasioista) mitä kukakin sanoi. Vaikuttaa siltä, että tällä erää se on ainakin minulle toissijainen juttu. Hyvä niin.

Yksi asia minua jäi kylläkin todella vaivaamaan ja nyt minua pännii, että lähdin sinne töihin ollenkaan käymään. Mähän olen tällä hetkellä fyysisesti hyvässä kunnossa. Leikkauksesta selvittyäni ja toivuttuani vointini on ollut fyysisesti hyvä. Ja mikään tämänhetkisestä sairaudestani ei näy ulospäin. Mulle jäi oikeasti huono mieli siitä, että muutama asiakaskin minut näki ja kävi sanomassa, että ”ihanaa, sä olet jo kunnossa. Oletko palaamassa jo takaisin?” ...empä ihan vielä palaa. En voinut siinä tilanteessa alkaa kertomaan, mikä mulla on. Eihän tuossa voi asiaa töksäyttää?!?! Mieleeni jäivät vain hölmöt ilmeet, että mikähän sitäkin vaivaa, kun ei ollut mitään kättäkään tai jalkaa paketissa. Taidan piruttain mennä uudelle vierailulle ilman hiuksia!! No en kyllä tosiaan mene. Tästä itse kyllä oppineena..kaikki sairaudet eivät todellakaan näy välttämättä ulospäin.

Asioista mukavimpiin.. Suunniteltiin Ukko-kullan kanssa, että me karataan pienelle hemmottelulomalle ennen sytojen alkua, peräti Tallinnaan saakka, mutta kuitenkin. Irtiotto tästä tilanteesta tekee varmasti hyvää. Hieno pieni hotelli, hyvää ruokaa, punaviiniä, hyvät sikarit jälkiruuaksi ja sellaista itsensä ja tietty toistensa hemmottelua. Sopii minulle. Ajattelin tuliaisena tuoda myös Tallinnasta ”hassuttelu-peruukin”, jos hinnat ovat vain pysyneet kohtuullisina. Enpä ole aikaisemmin peruukin ostoa suunnitellut, joten hinnoista ei ole mitään tietoa. Ehkä sieltä sitten osuu käteen juuri se vaaleanpunainen peruukki. Katsotaan.

Mun täytyy nyt tunnustaa teille yks juttu. Jotkut tietääkin, mutta aloitin viikko sitten suklaansyönti-lakon, sillä jostain syystä suklaa on maistunut nyt todella hyvälle. Lakko ei ole todellakaan pitänyt!!! Olinkohan peräti 2 päivää ilman suklaata, niin meinasin jo seinästä mennä läpitte, sen verran pahat oli vierotusoireet. Taustana voin vielä kertoa, että viime vuoden syyskuusta olen laihduttanut ja suklaa/sokeri ei ole kuulunut ruokavaliooni siis vuoteen. Kun olin NKL:lla sisällä, kaikki toi mulle suklaata sinne sairaalaan. Siitä se sitten lähti. Poishan ne oli syötävä. Nyt kuulkaa syön ja urakalla suklaatia...on pähkinällä, daimilla, omarilla, lontoonrakeilla, pusuina, jäätelönä ja löytyi chililläkin maustettua. Kaikkea olen kokeillut, eikä himo laannu ollenkaan....

Viime viikolla luin osuvasti lehdestä, että suomalainen syö keskimäärin 6,8kg suklaata vuodessa. Jos mun kiintiö menee omalta osalta täyteen, voinko edullisesti saada teidän kiintiöt!? Edes muutaman kilon? Pliiisss?

Ps. Joulukortit lisääntyivät eilen kahdeksalla :) kokonaismäärä siis 25kpl