Sillai se sitten menee. Elämä meinaan. Stressiä, unettomuutta, väsymystä, kaikkea inhottavaa. Tänään voisin taas siteerata Jippua: En osaa elää. On tää tyhmää. Tuntuukin tyhmältä. Tässäkö tämä opetus oli, jonka sain kovemman kautta? Sairastuin, pohdin, oivalsin. Kaikki tuntuu nyt pöhköltä. Joka aamuinen herätys on kuin siirappia jalkapohjissa, menis, muttei pääse. Kroppa huutaa hoosiannaa, kaikkia paikkoja pakottaa, myös pääkoppaa. Taistelen itseni kanssa, käyn valtavaa sisäistä taistelua itseni kanssa.

Tapasin vanhan tuttuni tänään kaupassa. Siellä se hyllyllä huuteli, kun menin ohi. " Ota minut, meitä on monenlaisia. Kaikki hyviä! Muista ottaa meidät mukaan!!" Ja minähän otin. Kauppakassissa kaksi levyä suklaata. Tuo samainen "mukamas stressinpoistaja", jota syksylläkin söin ennen sytostaattihoitojen alkamista. Söin ja söin, levyllisiä ja patukallisia, pähkinöillä, lontoonrakeilla, tummaa, vaaleaa, omarilla.. Niin. "Stressinpoistaja", hih. Minä olen ollut töissä nyt kuukauden ja olen ehkä ainakin nyt lievästi ilmaistuna jonkinmoisen hulluden partaalla. Tekisi mieli sanoa itsensä irti, kun vuorotteluvapaakaan ei näytä lähestyvän. Halusin sen vapaan siksi, että halusin toipua rauhassa, miettiä elämääni ja tekemisiäni. Nyt olen siinä stressissä ja oranpyörässä, mistä itse irrottauduin sairaslomalla ja naureskelin napaani, kun ihmisillä on niin kiire. Tottakai, en nyt ihan päättömänä mene ja juokse, kyllähän tuo sairaus sentään jotain opetti.. enkä minä nyt niin hyvä ole unohtamaan, että kuukaudessa kaikki pyyhkiytyisi pois mielestä. Sen takia tuo pääkoppa varmaan taisteleekin tällä hetkellä oikein rytinällä. Nytkin rupee oikein itkettämään, kun kirjoitan tätä, Onko se sitten väsymystä vai mitä, en tiiä. Ainakin pännii, väsyttää ja ei tuo suklaakaan asiaa hirmuisesti paranna. Pentele.

Taas on parempi, että ei kirjoita paperille, koska teksti olisi suttuista, mutta toisaalta kyynelten osuessa läppäriin, voin saada vaikka sähköiskun...?!?Ei hyvä. Joo. Tänään ei niin hyvä päivä.. ei oikeastaan koko viikkoon ole ollut hyvää päivää, hieman harmittaa koko asia ja koko maailma.  Haluaisin vain käpertyä jonnekin piiloon ja olla siellä vaikka ainakin kuukauden. Nih. Ainakin viltin alle meen nyt karkuun. "Tää Mököttää nyt- isolla M-llä"