Ketunnahka= huono peruukki

Tätä päivää onkin sitten odotettu, maksusitoumusperuukin hankintapäivää. Millä minä, aina niin tarkka hiuksistani ollut, löytäisin mitään tuommoisesta kaupasta? Varsinkin, kun pitäisi löytää aivan uusi tyyli, kun sitä torttuakaan ei siihen peruukkiin saa tehtyä.

Eniron karttasivut tulostettuna ja mukana, lähdin suuntaamaan aamusen labrakäynnin jälkeen kohti Espoota. Mahassa kipristi..sillä olin jotenkin ollut huonolla tuulella (taas..) eilisestä lähtien. Jotenkin oli sellainen mieli, että purskahdan itkuun siellä kaupassa. Mulle peruukki..voi veljet.

Paikan päällä mut ohjattiin erilliseen huoneeseen, joka oli täynnä irtopäitä ja ”ketunnahkoja” (suokaa anteeksi ilmaisuni). ”Ihan nätin näköisiähän ne on”, mietiskelin itsekseni sillä aikaa, kun odottelin myyjää. Kerroin myyjän saapuessa vanhasta hiusmallistani: punaisesta tukasta, jossa oli torttu ja se oli harteille saakka ylettyvä. Ja totesin tietty perään, että sellaista tuskin tulen peruukista saamaan. Oli siis mahdollista valita ihan uusi tyyli.

Kokeilin varmasti kymmentä eri vaihtoehtoa. Oli sellaisia, jotka saivat minut räjähtämään nauruun..varsinkin niille peruukeille, jotka kohosivat päälaelta pystyyn..mulla näytti olevan maailman pitkin pää sellaisen kanssa. Ihmeekseni naureskelin yleisesti sitäkin, että miten näytinkään nyt oudolta hiuksien kanssa, kun olin kuitenkin jo toista viikkoa sopeutunut kaljuuni. Minulla hiukset! Hassua! Ja se oli todella hassua!!

Törmäsin niihin todellisiin ketunnahkoihinkin, mutta olin yllättynyt kuitenkin, miten osa oli ihan hyvännäköisiä. Ja löytyihän se sopiva malli minullekin. Värinä pysyy punertava, mutta malli vaihtuu lyhyemmäksi, sillä koin sen parhaimmaksi. Pitkissä hiuksissa olisin kuitenkin kyllästynyt siihen, että niitä ei olisi saanut kiinni kauniisti ja se, että olen tottunut pitämään omia pitkiä hiuksia korvan takana. Jos peruukissa tekee niin, ni se näyttää todellakin peruukilta, sillä sieltä korvan reunalta näkyy luonnoton kalju kohta.. en tiedä, saako oikeitten hiuksien omistajat tästä kiinni?! Mutta peruukkien omistajat tietää.

Oma peruukkivalintani jäi vielä viikonlopuksi venytykseen (suuren pääni takia:) ) ja saan sen sitten ensi viikolla postissa. Jännitettäväksi sitten jää, että kuinka paljon sitä tulen käyttämään. Ainakin töissä se tulee olemaan tärkeä, sillä en koe, että jakkupuku sopisi huivin kanssa.. tai ei sitä tiedä, jos vaikka saisi uuden villityksen aikaiseksi. Ja hei..onhan mulla tuo Englannista tilattu piiiiitttkä hiuksinen peruukki, joka kylläkin vaatii myös venytystä (edelleen suuren pääni takia) ja hieman trimmausta saksilla. Katsotaan sitten onko minulla tulevaisuudessa kaksi peruukkia VAI yksi peruukki ja yksi ketunnahka :)

Tänä viikonloppuna yritän saada itselleni jotain järkevää tekemistä. Nyt päiväni ovat liian samanlaisia ja tuntuu, että juuri siksi tuo mörököllikin tulee käymään hieman tiuhemmin. Joulukortitkin on jo tehty..kirjoittamista vain hieman vielä jäljellä. Pihalla odottaisi kuihtuneet kukat ja yrtit ruukuissa, mutta se homma tarttisi auringonpaistetta, jotta tyhjennyksen saisi tehtyä. Lankaa olisi vielä ainakin yhteen pipoon, pitäsikö? Hommia on miljoona, kun oikein alkaa miettimään... mutta miten niistä saisi mielekästä? Mietin myös, kun joskus ennen vanhaan tein aina piparkakkutaloja läheisille (10-15 kpl/joulu).. Nythän olisi hyvin aikaa alkaa niitä väsäämään. Tai sitten voisi tehdä jonkun tosi hienon piparkakkutalon vaikka johonkin kilpailuun?! Nooh, yritän keksiä. Ehkä tää saamattomuus saa mut tyhmälle päälle, kun on tottunut niin paljon tekemään ja ideoimaan kaikkea töissä. Tai sit mä karkaan sienimetsään, jos ei sada. Kaipa tästäkin sais jonkun stressin kehitettyä:)

Olipa selkeetä... mutta suoraan kidnapattu mun päästä. Näin sekaisin se on tänään.