Voi ei, mikä säpinä täällä alkoikaan! Hui! Nyt on aika varmastikin hieman selventää tuota hurjaa painonpudotustulosta, jotta kukaan ei ajattele, etten minä syö mitään tai teen jotain muuta hullua. Se ei ole todellakaan tarkoitus.

Minä se olen varmaankin suht aina ollut isokokoinen, pituudelta sekä leveydeltä. Niinkuin tämän blogin seuraajat ovat saaneet huomata, painonpudotus ei todellakaan ole helppoa, niin monesti täällä olen aloittanut jotain tekemään, saamatta mitään aikaiseksi. Milloin nesteet ovat jumittaneet, milloin sitten suklaalevy on vienyt voiton.. syitä on todella monta. Yksi päätavoitteistani vuorotteluvapaan aikana on ollut saada painoa putoamaan oman terveyteni vuoksi ja töistäkin lähdin henkselit paukkuen, että nähdään vuoden päästä ja tilataan mulle sitten uudet työvaatteet. Tässä on nyt oltu vuorotteluvapaalla jo kuukauden päivät, eikä mitään järkevää ole saanut aikaiseksi. Itsestäni tiedän sen verran, että ensi vuonna tähän aikaan, jos en ole painossani saanut aikaan mitään suuria muutoksia, olisin ihan mielettömän vihainen itselleni.

Monesti olen täälläkin manannut, kuinka helppoa on pettää itseään. Kuinka helppoa on sortua suklaaseen tai johonkin muuhun herkkuun. Kuinka itselle tulee siitä huono olo, kun taas petti itsensä. Omasta päästähän se on kiinni, omasta sitoutumisesta ja asioitten toteuttamisesta. Nyt olen tehnyt sen päätöksen, että nyt on sen aika. Nyt on aika saada Sanna todenteolla pienemmäksi, ennenkuin räjähdän tässä kaikessa leveydessäni. Aikuisen ihmisen verran on laihdutettavaa, eli matka tulee olemaan pitkä ja varmasti välillä kivinenkin. Olen siinä onnellisessa asemassa, että mitään suurta vikaa taikka sairautta ylipaino ei ole vielä tuonut... paitsi tuo lonkka, mikälie limapussi. Ei kai sekään ihan itsekseen ole tulehtunut, rasitus se varmaan on aiheuttanut!? Sekin on kyllä nyt kunnossa, onneksi!

Kuin kohtalosta, minulle tultiin esittelemään yhden laihdutusryhmän toimintaa muutama viikko sitten. Ryhmä, sehän olisi juuri sitä, mitä minä tarvitsen! Hetken mietittyäni ja googletuksen jälkeen otin yhteyttä lähellä olevaan ryhmänvetäjään (joka itse oli tiputtanut 40kg) ja sen kautta lähdin sitten infotilaisuuteen. Tämä dieetti toteutetaan VLCD-keitoilla eli "very low in calories" suomeksi siis sopparuokaa, joka sisältää kaikki vitamiinit ja hivenaineet. Kaikista suurin yllätys oli, että kun "keittokausi" on ohi, tämä dieetti suosittelee jatkamaan vähähiilihydraattisella ruokavaliolla, joka taas on mun mielestä passeli ruokavalio, kun olen sitä kokeillut aiemmin. Pelkillä keitoilla ei tätä hommaa tehdä vaan mukaan kuuluu liikkumista päivittäin 30min. Pelkkää keittopaastoa voi minun painoinen pitää 12vkoa jos hyvältä tuntuu ja sen jälkeen pussien lisäksi syödä lihaa ja kasviksia. Katselen viikko kerrallaan, mikä on olo ja sitten suurempia suunnittelematta menen eteenpäin. Viikon välein on ryhmä, jossa on punnitukset, rasvamittaukset ja muutenkin kropan mittaukset, keskustellaan eri aihealueista ja mietitään ratkaisuja ongelmatilanteisiin. Keitot saa ryhmästä aina vain viikon ajaksi, sillä kontrolli pitää olla näitten keittojen kanssa ja kontrollia suorittaa se ryhmänvetäjä.

Kauhiasti tässä ei voi tietysti henkseleitä vielä paukutella, kun viikko on vasta takana. Mutta olo on valtavan hyvä, eikä minulla ole näläntunnetta. Suurin kiusaaja on mieliteko, joka härnää minua vähän väliä. Huomaan olevani sellainen napostelija, jotta kokoajan pitäisi olla jotain suussa. Pahinta tekee, kun teen Ukko-Kullalle normaalia ruokaa... olen kyllä ratkaissut sen ongelman siten, että teen sellaisia ruokia, josta en itse tykkää (mutta Ukko-Kulta tykkää tietty). Totta puhuen, kyllä mä hieman olen henkseleitä paukutellut, kun tuollaisen tuloksen sain viime viikon jälkeen!!! Mutta nilkoistakin näkyy jo luut ihan normaalisti!!! Nesteethän sieltä alkuun lähtee ja sehän on hyvä. Olo on jo "vähemmän pullea". Vettä kitataan vauhdilla, 2,5-3 litraa päivässä, joten tuo valkoinen posliininen hökötys on tullut kyllä hieman tutuksi, kun siellä joutuu ramppaamaan vähän väliä.

Jos joku haluaa käydä tutustumassa tähän dieettiin tässä linkki  Cambridge Suomi ja tässä vielä Ruotsin vastaaville sivuille, jossa mahdoton määrä onnistujien ennen ja jälkeen kuvia, jotka ainakin minua motivoivat Cambridge Ruotsi .

Se siitä sitten tällä erää... Arvatkaa, kuka varaa kohta matkat ensi kuulle??!?!?!?!? Minä niin täällä tsekkailen lentoja ja kyselen hotellien perään, että hyvä kun mitään muuta kerkiää tehdäkään. Näillä näkymin matkamme suuntaa ekaa kertaa elämässä Thaimaan suuntaan, vaaleanpunaisten delffiinien luokse. Joku ihme mua sinne vetää ja eilen esittelin Ukko-Kullalle matkasuunnitelmani ja läpihän tuo meni. Kelpaa Ukko-Kullalle...kunhan saa otettua omat sikarit mukaan. Laitoin tänään kyselyä Thaimaan tulliin, jotta voimmeko tuoda omat sikarit mukana ja sitä vastausta odotan vielä. Ilman sikareita Ukko-Kulta ei lähde mihinkään ja totta tosiaan, kyllä minäkin muutaman sikarin meinaan poltella. Ekaa kertaa elämässä, emme meinaa ottaa mitään pakettimatkaa vaan lähteä seikkailemaan ihan vain kahdestaan... saas nähdä mitä siitäkin tulee! Varmastikin aivan mieletön reissu ja onhan meillä aihetta juhlaankin. Tänä vuonna tuli 10 vuotta yhdessäolos ja Ukko-Kulta raasu täyttää joulukuun alussa pyöreitä, 40 vuotta. Joku syöpäkin tuossa selätettiin ja muutenkin ollaan jo suht terveellä kannalla molemmat. Syytä juhlaan? Todellakin.

Mä lähen nyt taas surffailemaan vaaleanpunaisia delffinejä ja odottelemaan vastausta Thaimaan tullista. Oih ja vastausta valitusta hotellista... Jipppppiiiii! Mä olen niin happy!