Eihän tämän työnaloituksen pitänytkään olla ihan helppoa. Aikaiset herätykset, normaalia pidemmät päivät ja uudet ihmiset sekä työ vievät varmastikin energiaa taas. Eilen olin ihan naattipuhkipoikki, eikä tuntunut olevan mitään kerrottavaa taikka hölistävää. Ihme ja kumma, että minä olen kerrankin hiljaa, mutta ihmeitäkin tapahtuu välillä.

Tämän päivän jälkeen alkaa ONNEKSI vapaat, sillä kyllä totta puhuen nämä 9 tunnin työpäivät on todella puuduttavia. Vaikka töitä ei hirmuisesti ole, niin olenhan kuitenkin kokoajan näkyvillä, nopeita asiakaskontakteja, skarppina on oltava kokoajan. Ruotsin kielen käyttö on huvittavaa töissä, eniten käytetyksi sanaksi on tullut jååå. Naureskelen mielessäni, kun vastaan joka kysymykseen jååå-juuuu-jaaaa-okei. Noh mutta, joka päivä muistan ja opin taas uusia sanoja, joten ihan hyvä niin. Jos joku nyt luulee, että olen mestari otsikon mukaan tuossa ruotsin puhumisessa, niin läl-läl-lää kyse ei todellakaan ole siitä!

Mulle on tullut täysin uusi taito. Minä olen kuulkaa ihan mestari kuorsaamaan. Kukaanhan ei mielestään kuorsaa yöllä, eikä usko vieressä nukkuvan sanoja ennenkuin siitä on jotain vedenpitävää todistetta. Vedenpitävät todisteet on nyt todellakin saatu jo kaksi kertaa. Meidän perheessä EI tällä kertaa äänitetty salaa toisen öisiä ääniä itse kuorsaavan puhelimen vastaajaan.. (niinkuin minä tein kerran Ukko-Kullalle todisteeksi siitä, että hän kuorsaa).. Vaan meillä todisteet ovat seuraavat: Minä herään aamulla 5:30 ja huomaan nukkuvani sängyssä yksin. Ukko-Kultaa ei näy missään ja tyynykin on hävinnyt. Löydän pienen etsiskelyn jälkeen Ukko-Kullan olohuoneen lattialta vieraspatjalta, makuupussin sisältä nukkumasta. Kyseessä ei siis voi olla se, että Ukko-Kulta ikävöi kesäistä telttareissua niin, että vaihtaa tempursängyn patjaan ja makuupussiin? Pienen selvittelyn jälkeen selviää, että minä olen mennyt aikaisemmin nukkumaan ja Ukko-Kullan tullessa kammarin puolelle, minä rakentelen siellä jo hirsitaloa suurin äänin. Voi pentele. Varsin huono fiilinki tulee tuosta tahattomasta äänenpäästelystä. Veikkaisin syyksi suoraan tätä ylipainoa, joka lisääntyi viimeisen vuoden sisällä myös ihan järkyttävästi. Olisikohan IHAN oikeasti aika alkaa tekemään jotain?!!?!??!

Todellakin on aika! Olen nyt haudutellut mielessäni tätä kevennysprojektia ja ottamalla niskasta kiinni, sen pitäisi pikkuhiljaa alkaa onnistumaankin. Olosuhteet on ihan hyvät, tahtotila ei ihan kohallaan, mutta työstressi on pois ja se on paljon se. Vielä hetkisen miettisin, että millä aloittaa. Heti-mulle-kaikki-nyt-Sanna tahtoo aina räväkän alun kaikelle, eli tuloksia on tultava ja pian. Nutrilett-keitot alkuun? Karppisapuskaa, eli hiilarit pois? Viimeksi kun helmikuussa aloitin tämän "kevennyselämän", niin tuloksia en saanut millään aikaiseksi, kun nesteet jäi kaikki kehoon ja jalkoihin jumiin. Jos ei tule mitään tuloksia, on hirmuisen vaikea jatkaa eteenpäin. Tulokset on ne, jotka motivoi jatkamaan.

Nyt on vain otettava koiraa hännästä kiinni. Nostettava kissa pöydälle. Kukas sen kissa hännän nostaa, ellei kissa itse! Eikös niin. Se on muuten jännä, kun tällaista superstarttia suunnittelee, niin "järkevänä" ihmisenä aina miettii, että jaa: minullahan on vielä leipää jäljellä, suklaalevyn puolikas olohuoneessa ynnä muuta. Siis täh oikeasti? Miksei niitten voi sitten vain antaa olla? Tämähän on juuri sitä asian tai aloittamisen kiertämistä. Emmäää nyt vielä viitti, kun on sitä ja tätä tulossa ja menossa. Emmään nyt vielä, ensi viikon maanantaina sitten. Pentele. Huomenna on kauppareissu tiedossa. Suunnittelen listan niin, että tästä se nyt alkaa ja tulkaahan mua sitten kimpassa pistämään poskille, jos huomisessa kirjoituksessa jotain vielä inisen tästä aiheesta tai kirjoittelen jotain tekosyitä. Se alkoi N-Y-T ja sillä siisti. Kilot alas ja Sanna kesäkuntoon 2015-projekti starttaa.