Justiinsa niin.. mielenkiintoinen päivä takana. Onhan tässä tullut ensiavuissa ja sairaaloissa aikaa tullut vietettyä viimeisen puolen vuoden aikana ja sinne taas mentiin aamusella. Minä olin vain tällä kertaa kuskina!!

Ukko-Kullalla alkoi aamulla vatsakivut, jotka yltyivät sitten nopeasti niin pahoiksi, että isommankin miehen naamaa alkoi repiä hiukan kurtulle. Särky säteili sitten jo selkään ja nivusiinkin..sen jälkeen kaappasin Ukko-Kullan kainaloon ja lähdettiin lähimmälle ensiapuasemalle. Pelottavaa tässä oli se, että juuri aamupalalla tänään puhuttiin kipukynnyksestä ja siitä, että Ukko-Kullalla se on varsin korkea (ainakin näin uskoo). Ensiavussa sitten selvisi aikas nopeaan, että virtsakivihän se siellä vihotteli. Ai että muuten voi sattua... Miehilläkin kun tuo matka on hiukan pidempi, kunnes se tulee ulos. Au! Naurettiin ensiapuun mennessä, kun Ukko-Kulta joutui menemään takapenkille (pelkääjän puolen ovi jäässä), että nyt ollaan menossa synnyttämään, kylläkin vähän väärä puolisko meidän perheestä. Suurenpaan nauruun kylläkin kivuista huolimatta röhähdettiin, kun vastaanotolla lääkäri vertasi niitä kipuja naisten synnytyskipuihin, olivat kuulemma vastaavat. Ukko-Kulta sai sitten molempiin pakaroihin vahvat kipulääkkeet ja reseptillä sitten kolmea erilaista kotio nautittavaksi. Nyt sitten ootellaan, jotta kivi tulee ulos ja kivuista on sitten tällä erää vain kärsittävä tai siis otettava maksimit vahvoja särkylääkkeitä, jotta kipu pysyy siedettävänä. Menihän sitten minun keittiösiivilä kivaan käyttöön.. sitä ei siis todellakaan enään keittiössä käytetä. Kivi täytyy meinaan saada talteen, jotta sitä saadaan sitten tutkia. Voitte siis mielessänne kuvitella, mihin siivilää käytetään.

Lotossa on huomenna seitsemän miljoonaa euroa tarjolla. Jumankekka, mikä summa. Näissä isoissa poteissa mä aina toivon, että voitto menisi porukalle, niin siitä olisi iloa useamalle samaan syssyyn. Meilläkin on ollut duunin kimppalotto käynnissä ainakin 10 vuotta. Hassua tässä on se, että kukaan meistä ei enään ole töissä siellä missä lotto aloitettiin..ei ole ollut vuosikausiin. Minä toimin lottomummona ja hoitelen aina rahankeruun sekä kuponkien hankinnan. Hyvin tuo näyttää onnistuvan näinkin. Taitaa olla kohtalon ivaa, ettei meidän duunilotto ole ikinä voittoja kauhiasti antanut. Samassa työpaikassa noin 10v sitten yksi työntekijöistä voitti päävoiton kaverinsa kanssa.. Ei kai se salamakaan osu kahta kertaa samaan paikkaan, vai miten se oli? Ei pidä manata. Pidän peukut todella ojossa, että tulisi edes pikkaisen rahaa. Ei tarttis edes päävoiton verran tulla vaan kunhan voittais, se on niin kivaa.

Ensi viikolla mulla on ihan oman elämän lottoarvontakin tulossa. Maanantaina TT-kuvaus ja perjantaina saisi sitten kuulla hyvässä lykyssä niitä tuloksia. Jos millään mahdollisuudella tämä pirulainen olisi tapettu tällä erää sisältäni, niin siinä puhuttaisiin kyllä isoilla kirjaimilla kirjoitettuna elämän lottovoitosta. En tiedä montako kertaa tällaisia voi oman elämänsä aikana saada, mutta jos näin käy, niin olen maailman onnellisin. Täytyy pitää järki kädessä ja miettiä myös sitä, että tulos voi olla toisenlainenkin. Sehän on otettava vain vastaan mitä annetaan ja jatketaan niillä eväillä. Vaikka lupasin, etten ala asiaa niin jännittämään, mutta kyllähän se tuolla mielessä vilkkuu vähän väliä. Toisaalta odotan innolla, toisaalta hieman pelottaa..

Ai niin se toinen ensiapukeikka tänään.. Oltiin juuri päästy Ukko-Kullan kanssa kotio aamuiselta reissulta, niin kotona huomaamme, että Ukkiksen silmälasit on hukassa. Siellä ensiavussahan ne sitten olivat löytyneet penkiltä. Ei kun takaisin autoon ja ajamaan 20km päähän vauhdilla, sillä ensiapu menisi kiinni klo 16.... Kerittiin paikanpäälle klo 16:02. Huh.

Nyt ollaan hieman uupuneita moisesta päivästä, mutta sain ansiokkaasta toiminnastani tänään Ukko-Kullalta lempinimen: Sisar hento Pinkki. Ihana nimi.