JES!! Olemme viettäneet lötkö-pötkö lauantain. Ei fimokoruja, ei supersiivouksia, ei mitään, ei oikeastaan yhtään mitään. Ollaan vain olla möllötetty. Ihanuutta!

Mun oma sisäinen kelloni on työn myötä mennyt ihan sekaisin, heräsin ekan kerran aamulla jo 5:30.. ihan hullua!! Siis tämä ei ole ollenkaan minun tapaista! Laitoin kiltisti silmät takaisin kiinni ja toivoin, että saa unen päästä vielä helposti kiinni. Hih..onnistuihan se. Nukuttiin Ukko-Kullan kanssa jopa puoli kymmeneen. Ukko-Kultakin on ollut hieman naatti, kun aloitti sitten työt talven jäljiltä viime viikolla. Jos näette sellaista Ukkoa, joka kiipeilee kaiken maailman köysien kera puiden latvaan moottorisahan kanssa, se on mun Ukko-Kulta. Ja ihan hullua hommaa hän tekeekin. Olen muutaman kerran nähnyt, enkä niin halua enään nähdä. Minua ei sinne puuhun saisi sitten millään... vaikka olisi kuinka köysiä ja turvaköysiä. Voisinhan minä puuhun päästä, mutta en kyllä sieltä alas. Huh-huh. Niin vaarallisen näköistä hommaa!

En halua nyt hirmuisesti viikonlopun kunniaksi töistä turista, mutta sen vain sanon, että hullun hommaan minäkin lupauduin. Huh-huh. Verenpaineet oli sen verran korkealla eilen, etten edes viitsinyt mitata, kun mittari olisi kuitenkin räjähtänyt paineista. Huh. Onneksi sain sentään rauhoitettua itseni, kun menin nukkumaan. Enpä ole oikeasti hetkeen tavannut nuin hankalaa ihmistä. Ja siinä vaiheessa kun ei enään puhettakaan ymmärrä, kun rauhassa keskustellaan, niin ei sille mitään mahda. Hymyllä minä olen sitä oikeasti yrittänyt nujertaa, mutta kyllä se kuulkaa tämänkin teräshermon hymy hyytyy, jos sillä lailla karjutaan vastaan. Eniten mua suututtaa se asiakkaitten läsnäollessa huutaminen..sillä tuollaiset karjumiset pitäisi sitten hoitaa keittiön takanurkassa, jos siihen on oikeasti tarvetta. Oikeasti tekis mieli ottaa niskavilloista kiinni ja heittää pihalle koko nainen. Vanhaksi rouvaksi häntä nimitin eilen, mutta ei hän nyt niin vanha ole, ehkä muutaman vuoden minua vanhempi. Noh, se siitä.

Mulle on muuten tullut aikas jännä keino, jolla yritän saada huonon päivän taikka pahat ajatukset pois mielestä kun menen nukkumaan. Tällä keinolla häviää työstressit, huoli syövästä, painajaiset..ym. Ainakin melkein aina se toimii. Minä kun olen sellainen ihminen, että aina ennen nukkumaanmenoa alan miettimään ja pohtimaan, niin ei meinaa saada unta ollenkaan. Minä olen miettinyt valokuvan mieleeni lempipaikastani, siitä paikasta, missä minun sieluni lepää. Kaunis maisema, ihana olo, rauhallinen tunnelma, turvallinen olo. Oikeasti minulla on tästä paikasta ihan oikea valokuvakin. Laitan sen tähän loppuun.

Tämä on paikka, missä minä rentoudun sekunnin miljoonas-osassa, kun sinne saavumme. Kerran kesässä käydään Ukko-Kullan kanssa täällä telttailemassa. Vietin siellä lapsuuteni kesät, kun kävimme koko perheen voimin aina kesäisin myöskin telttailemassa, aina kuukauden joka kesä. Murrosikäisenä ei tietysti tullut kapinoiden takia lähdettyä, mutta sitten Ukko-Kullan kanssa sinne lähdettiin ja ollaan nyt käyty melkeinpä joka kesä 10 vuoden ajan. Viime vuonna jäi väliin, kun sairastuin tähän syöpään, mutta.. ensi kesänä... toivottavasti pääsemme taas reissuun. Minulla on tapana mennä täysin kirkkaaseen Pyhäjärveen ”stressinpoisto”-uinnille, heti teltan kasattuamme ja sitten kellun järvessä painottomana ja ihastelen sitä hiljaisuutta, mikä siellä on. Se on maailman paras paikka. Aivan ehdottomasti. Jos ja kun joskus kuolen, toivon, että minut haudataan sinne Itä-Suomeen.

Koska nyt työn takia ja viime syksynä syövän takia olen tarvinnut tuota kuvaa enemmän mielessäni , haluan jakaa sen kanssanne. Saunan laituri, peilityyni järvi, auringonlasku.... tulee niin rento olo, kun mietinkin tuota hetkeä. Kesä--tule jo, jotta päästään telttaileen tuonne luonnon helmaan!!