Eipä alkanut aamu kauhian valoisasti, kun tuli herättyä tuohon Suomi-Ruotsi matsiin aamuseitsemältä. Voi elämän kevät.. Olikohan se edes jääkiekkoa?! Ruotsalaislehdistö kuulemma miettii ihan vakavissaan, että Suomi hävisi tahalleen, taktikoiden tulevien pelien vastustajaa. Enpä tiedä, mutta tuollaista kiekkoa ei ole kyllä kiva katsella. Melkein meinasin jättää pelin katsomisen kesken, sen verran pänni, mutta tulihan katsottua. Toivotaan, että se oli näiden kisojen ensimmäinen ja viimeinen tappio.. sittenhän meillä olisi pullat hyvin uunissa.

Olenkin sitten viipottanut kuin viimeistä päivää pelin jälkeen. Energiaa on taas ollut jostain ihmeen syystä ihan mielettömästi. Innostuin tuosta fimo-taikinasta niin paljon, että tilasin tänään netistä sitä hieman lisää (ja eri värejäkin). Vihdissä taikka edes Lohjalla ei ollut askertelukauppaa, joten netti oli paras vaihtoehto tällä kertaa. Nyt odotan sormet syyhyten sitä pakettia saapuvaksi... Kohta mulla on siis talo täynnä koruja, hih. Nastaa näperrystä. Hieman mulla oli jäljellä tuota mustaa ja punaista taikinaa ja tällaiset sain tänään aikaiseksi. Työstäminen vaatii hieman funtsausta, mutta mä nyt harjottelen täällä näitten kanssa.



Jos nyt voin tätä päivää kutsua Sannasatalasissa-päiväksi, niin onhan minun ollut tehtävä paljon muutakin. Hih. Mä olen yleensä ollut sitä mieltä, että jos jotain ei osaa, niin sitä voi opetella ja harjoitella. Näin tänäänkin tapahtui taas. Minä löysin jostain kummasta syystä olohuoneen kirjahyllystä kirjan: Nyt neulomaan. Siinähän oli sitten yksinkertaisilla kuvilla neuvottu myös virkkaamaan. Sattumalta minulla oli vaaleanpunaista lankaa ja aloin sitten harjoittelemaan tätä jaloa taitoa. Tavoitteena on saada edes muutama myssy tehtyä tuohon sytomyssykampanjaan itse. Historiikkiina voin kertoa, että olin ala-asteella ehkä vuoden käsitöissä, jossa saavutuksena 1 kpl neulottua sukkaa (siis yksi kappale, ei edes paria) ja oranssi-siniset haalarit ommeltuna. Seuraavana vuonna siirryin omasta tahdosta puutöihin poikien tykö. Aikuisiällä olen muutaman kerran kokeillut virkkaamista ja tuloksena on ollut ehkä puolikas patalappu liian ohkaisesta langasta. Suurin saavutus on nyt sairaslomalla virkattu ”närhen munat”-pipo, joka sitten syntyi Teddy-langasta (nähtävillä galleriassa). Suuren suurta ja mahtavaa historiikkia minulla ei siis tämän suhteen ole.

Nythän siis harjoittelen... löysinkin hienon tyylin: kimppupylväs. Katsotaan mitä tästä tulee. Ensialkuun tästä langasta teen varmasti koeversion itselleni ja jos työn jälki on yhtään siedettävää, käyn ostamassa pehmeämpää lankaa ja alan taikomaan myssyjä myös kampanjaan. Hih. On mulla kokeilut..

Sitä mä ihmettelen edelleen, että mistä ihmeestä olen tuon kirjan hyllyyni saanut. Ei kai se ole lainassa keneltäkään? Jos olen sen ihan itse sinne hyllyyn hommannut, niin haaveissa on siis joskus ollut opetella tuo taito, mutta varmastikin töitten takia (tai niiden paljouden kanssa) en ole kerinnyt tätä opettelemaan. Nyt mulla on aikaa...

Ja päivä jatkuu.