Omaa aivan järkyttävän kamalaa päivää piristääkseni, päätin tänään kirjoittaa elämäni kömmähdyksistä, joista suurin osa on käynyt töissä.. Nämä ovat jääneet mieleeni ikuisesti ja hymyilyttää aina, kun niitä mietin. Pakko tänään kertoa, sillä muuten tämä päivä on ollut ihan pönttö. Onneksi on jo torstai ja vapaat häämöttää taas huomisen jälkeen. Ainakin minua itseäni hymyilyttää jo valmiiksi, toivottavasti tarttuu teihinkin. Ja varsinkin, kun näistä kömmähdyksistä on kaksi käynyt tällä viikolla....

  1. Pizza tanssilattialla

    Olin nuorena flikkana töissä eräässä ravintolassa, jossa viikonloppuna oli ikäraja 18 eli siis kovaa menoa ja musiikin jyskettä oli aina viikonloppuisin tiedossa. Oli perjantai-ilta ja vahtimestarit alkoivat saapua töihin. Yhdellä oli hieman krapula ja pienen hetken vinguttuaan, suostuin mennä keittiöön tekemään tälle vaksille suuren krapulapizzan kaikkine herkkuineen.

    Mulla oli hyvä taito venyttää pitsapohjakin mahdollisimman isoksi, niin että valmiina pizzasta tuli niin iso, että sen reunat roikkuivat jo lautasen reunojen ylitsekin. Otin valmiin pizzan kiviuunista ja lähdin viemään sitä nälkäiselle ja krapulaisella vaksille narikkaan. Matka kulki ravintolan tanssilattian kautta. Hiljaista oli alku illasta ja ravintolassa olevat ihmiset olivat istumassa pöydissä tanssilattian ympärillä. Vaksi näki, kun tulin keittiöstä ja oikein huomasi, kun hänen silmät alkoivat oikein hehkumaan ja kuola valumaan suupielistä, kun tuore pizza läheni narikkaa. Huomasin ilmeen ja päätin hieman ”pelleillä”. Nostin käteni, jossa pizza oli suoraksi ylös, jotta ”pizzan saapuminen” olisi mahdollisimman näyttävä. Sitten valitettavasti kuului vain: ssssssssshhhhhhhhh, pläts.

    Voin kertoa, että kiviuunissa paistettujen pizzojen pohjaan jää aina jauhoja ja lautasella ne ovat aikas liukkaita kannettavia välillä. Sen ikäväkseen huomasi myös tuo nälkäinen vahtimestari. Pizza pötkötti keskellä tanssilattiaa, täytepuoli tietysti alaspäin ja minä seison hoo-moilasena siinä käsi suoraan ylöspäin ja tyhjä lautanen kädessä. Ilme oli näkemisen arvoinen.. Ja kyllä minuu hävetti, kun pitikin niin brassailla.... Taisin saada aplodit nuorilta asiakkailtamme silloin.

  2. Vääränlainen kynä

    Tämän tiedättekin jo, jos olet sattunut lukemaan blogiani aikaisemmin. Tässä linkki vanhaan tarinaan. Suuren suuri punastus

  3. Vaaleanpunainen purkkapallo

    Olin lopettanut tupakanpolton juuri ja söin hirmuisesti purkkaa tämän takia (tapahtui n.9 vuotta sitten). Oltiin Ukko-Kullan kanssa Forssassa kuuntelemassa hyviä bändejä yhdellä kesäisellä lavalla.. Autolla oltiin liikenteessä, kun nämä pirskeet olivat itseasiassa ison autotapahtuman Forssan pick nickin pre-partyt. Kuuma oli tuolloin ja bändin tauon aikana, lähdettiin hieman haukkaamaan happea pihalle. Olin purkkani pureskellut jo mauttomaksi ja se piti viskata pusikkoon. Otin purkan suusta, pyörittelin sen palloksi ja asetin peukalon päähän. Piti se silleen hienosti ”nepata” etusormella viereiseen pusikkoon. Vieressä oli kolmen hengen porukka, jotka olivat tupakilla.. minä se neppasin purkan, mutta se lähti hieman väärään suuntaan. Sillä menestyksellä, että se oli yhden viereisen seurueen henkilön kravaatissa.. hieno, vaaleanpunainen, pyöreä purkkapalloni. Kukaan ei heistä sitä huomannut... Enhän minä sitä voinut siihen jättää. Menin porukan luokse, sanoin moi ja anteeksi. Nappasin purkkani miehen kravaatista ja pahoittelin tapahtunutta. Kerroin heille tupakoinnin lopettamisesta ja tarjosin vielä purkkaakin kaupan päälle. Hieman hävetti.. En tiedä, ymmärsivätkö he koskaan, mitä oikein tapahtui?!?

  4. Pantteripuuro ja visakortti

    Tapahtui tällä viikolla. Minä ja kiireisen henkilöstöravintolan kassalla. Hih. Tästä kiireestä oottekin jo kuulleet aikaisemmin. Ootteko kuulleet pantteripuurosta? Se on meidän perheen oma nimitys vispipuurolle. Noh siksi tietysti, että puuro on vaaleanpunaista ja on olemassa vaaleanpunainen pantteri= pantteripuuro. Selkeä yhtälö.

    Minä se taas touhotin kassalla kiireisempään lounasaikaan ja taas ihan keskittyneenä, sillä jos ote herpaantuu, niin sitten ei ole kuin sotkua ja sekasortoa tiedossa. Asiakas vasemmalta puolelta, asiakas oikealta puolelta..rytmi on pidettävä, jotta kummankin puolen jono menisi suht samaan tahtiin. Aikasmoista kääntyilyäkin puolelta toiselle.

    Tämä herra halusi maksaa kortilla. Ojensin kättä ja olin ottamassa korttia vauhdilla.. Se kuitenkin lipsahti kädestäni vai sainkohan siitä ollenkaan kiinni?! En tiedä mitä tapahtui.. Ja kohtalon ivaa, että se kortti tipahtaa sitten juuri keskelle jälkiruokaa.. vaaleanpunaista pantteripuuroa. Syvyyksiin, keskelle lautasta. Ou nou! Siinä se keskittyminen herpaantui hieman... ei kun rahaa pesemään, muovirahaa kylläkin. Taisin minä taas hiukan punastella.. Mikä söhlö!! Mutta onneksi naurettiin asiakkaan kanssa. Tulipahan asiakkaan visakortti pestyä!!

  5. Herne tanssilattialla

    Pienen pieni herne.. pienen pieni keitetty herne. Samainen ravintola, kuin kohdassa yksi. Samainen tanssilattia, mutta nyt lounasaika ja kiireinen sellainen, kun olen yksin töissä salinpuolella. Olen edelleen nuori ja työvaatteena minulla on yrityksen farkkupaita ja valkoinen minihame. Työkengistä ei tuossa iässä ollut tietoakaan, nehän näytti tyhmiltä.. Jaloissa siis jotkut ”luistimet”, muistaakseni jotkut ballerinat.

    Kiikutan asiakkaitten ruokia keittiöstä kauhialla vauhdilla tanssilattian ympärillä sijaitseviin pöytiin. Kiireisin aika siis menossa. Päivän pihvit oli tilattuna naapuriyrityksen kiinteistövälittäjille ja kiikutan neljää lautasta heille tanssilattian läpi. Yksi pienen pieni keitetty herne on karannut salaattipöydän antimista lattialle ja satun astumaan sen yhden pienen herneen päälle. Liukastun ja lopputuloksena makaan lattialla polvillani minihameessani ja pihvit sekä rikkoutuneet lautaset edessäni ja tanssilattia taas aivan likaisena ruuasta.... Hih. Liukastun yhteen pienen pieneen keitettyyn herneeseen!! Voi elämä. Aplodit taas sain..Piti käydä keittiön puolella hieman punastelemassa. Onneksi ei käynyt mitään. Olen sen jälkeen varonut kyllä eritoten herneitä, mutta myös näin vanhempana olen hankkinut ihan oikeat työkengät, jotka eivät yhdestä pienestä herneestä liukastuta ketään.

Sellattii täällä meillä.. Kaikkea on sattunut, kun on jo ravintoloissa tehnyt töitä 15 vuotta. Nämä oli näitä omia kömmähdyksiä...tietäisittepä mitä ne asiakkaat on tehny.. Joskus voisi varmaan niistäkin kirjoitella. Joskus mietittiinkin duuniporukalla, että olisi hauskaa, jos joku tekisi ”kootut kömmähdykset”- tarinoita asiakkaista ja niiden hömpötyksistä. Sellaisella alallahan ollaan, että asiakas on aina oikeassa.. ainakin annetaan niin ymmärtää. Ollaan me kuulkaa naurettu monet kerrat.

Oma mielikin nyt hieman rauhottui. Huh. Positiivisuuspillereitä täytyy varmaan alkaa tähän viimeiseen kahteen viikkoon ottaa tuplasatsi, ei ne muuten auta. Varsinkin, kun tahti kiihtyy loppua kohti. Tällä viikolla olen ollut joka päivä töissä yli 9 tuntia, kaipa sekin väsyttää. Huomenna on onneksi peeerrrrrjantaaaaiiiiiii!!