Kaiken keskellä. Kaikkien markkinahulinoitten, korutouhotusten, auringonoton, pihasiivouksen ynnä muun keskellä, minulla on ollut aikaa ajatella. Taidan olla oikein ajattelun mestari, kun kaikkea tarttee välillä pohtia niin paljon...

Eilen sattui vinkeä homma ajatusten tasolla. Minä ainakin hetkisen ajattelin työtä, työtä ravintolassa ja minulla tuli hieman (ainakin hetkeksi) pieni ikävä työtäni. Sitä onnistumisen tuntua, asiakkaitten toiveitten täyttämistä, iloisia ilmeitä, ihastuksia ja fiilistä, miltä tuntuu kun hommat rullaavat loistavasti. Aikas ruusuinen kuva minulla on omasta alastani... tai sitten kaikki huonot asiat ovat tässä parissa vuodessa unohtuneet. Ekaa kertaa pitkään aikaan, minulla tuli hetkinen ikävä "oikeisiin töihin". Hassu ajatus, hassu hetki. Siinä pienessä hetkessä en kuitenkaan muistellut 12-16 tuntisia työpäiviä, vastuuntuntoa, ainaisia sairauslomia, joita pahimmassa tapauksessa itse esimiehenä paikkaisin.. en ajatellut, että henkilöstökustannuksia on varmaan entisestäkin kiristetty ja töitä tehdään edelleenkin vain pienemmällä ja pienemmällä porukalla. Ketä minä enään töissäni tunnenkaan?! Sekin vielä. Eipä käynyt mielessä, että viime viikolla sain tiedon, että vanhassa työpaikassani on enään viidestätoista henkilöstä kaksi tallella taikka jäljellä, niin paljon on muutoksen tuulet puhaltaneet. Eipä käynyt ajatuksessa sekään, että kaikki ei aina suju kuin tanssi....Asiakkaat lähettää vihasia palautteita, vaatii muutoksia, yks haluu tätä ja toinen tätä. Niin. Silti se ikävä tuntui vahvalta ja oikeasti kaipasin hetken sinne hulinaan ja kaaokseen.

Mitä tulevaisuus tuo tullessaan? Sitähän ei kukaan tiedä. Missä olen syksyllä , kun vuorotteluvapaa loppuu, sitäkään ei kukaan tiedä. Sitä, että onkohan sitä edes elossa, sitä mä en mietikkään. En enään meinaan. Pitkään syövän jälkeen oli mielessä, että kaikki asiat tarttee tehdä jatkossa täysillä, koska kukaan ei tiedä milloin aika täällä loppuu. Toisaalta elän ehkä edelleenkin niin, että jos jotain miettii, niin mielummin toteuttaa sen kun jää pohtimaan.Jos vain mahdollisuus on! Ennen syöpää elämässä mietti paljon asioita, joita voisi tehdä, mutta ne jäivät osaksi vain haaveiksi taikka suunnitelmiksi. Miksi en tekisi sitä jo nyt? Mikä estää? Kuolemanpelko on hävinnyt tai ainakin pienentynyt hurjasti.. Se ei ole enään niin vahvasti läsnä. Ajanmyötä sekin näyttää helpottavan, niinkuin nuo syöpäkontrolleissakin käynnit.

Tänään osasin pitää ihan melkein oikean vapaapäivän. Ei markkinoita, ei korutouhotuksia. Nautiskelin auringosta. Totuuden jos kerron, niin mun piti oikeasti haravoida pihaa talven jäljiltä...mutta minäpä makasin tuolissa ja nautiskelin linnunlaulusta. Tikka hakkasi jossain kauempana ja pellolla liikkui jotain minulle tuntemattomia vesilintuja. (Haravoin mä sentään ehkä neljä kasaa risuja) mutta paaaaaaaaljon vähemmän kuin olin suunnitellut. Ja koruista.... kirjoitin EI-KORUTOUHOTUKSIA, mutta jos oikein muistia virkistän, niin liimasin tuossa juuri 10 minuuttia sitten ison kasan korvakoruja ja sormuksia... Noh, mä en ehkä laske tota touhotukseksi. Touhotus tarkoittaa mun kielellä ehkä pannullista kahvia, ziljoonaa kiloa korumassaa ja koko päivän väkertämistä. Eli siis ihana aurinkoinen vapaapäivä!

Osa-aikatyöstä on puhuttu jo Ukko-Kullankin kanssa ja siihen ainakin alkuun työhönpaluu on omassa mielessä suunniteltu. VAIKKA mullahan on vielä vuorotteluvapaata jäljellä NELJÄ kuukautta!!!!! Koko kesä vielä aikaa!!!! Mitäs tässä hätäilemään, kunhan vähän on miettinyt. Ja pakkohan sitä on miettiä, sillä jotainhan tässä on mietittävä senkin asia suhteen.

Jep. Mulla oli niin paljon kaikkia ajatuksia ja mietelmiä mielessä kun istuin tähän koneelle, mutta ne tais kaikki hävitä jonnekin. Tai sitten ne eivät olleetkaan niin hyvin järjestyksessä pään sisällä, että olisin saanut ne suurinpiirtein selkeästi ulos annettuna.  Sekamelskaa tämä ajatusten virta varmaankin. Pääasia varmaan, että käyttää tätä päätään ees johonkin hommaan välillä.

PS. kokonaispainonpudotustulos tällä hetkellä MIINUS kaksikymmentäviisikiloa ja seitsemänsataagrammaa!!!!! Suuri tuuletus!!!! Nimimerkillä: ei ihan bikinikunnossa kesällä, mutta askeleen lähempänä.