Moooooiiiiiiiii! Lomalta on palailtu, eilen illalla myöhään. Kuka ihme vain tykkää purkaa ja pestä kaikkea lomatavaraa. Ja se auton purkaminenkin vielä... aaarrrgh. Väsyttää ihan hirmuisesti! L-O-M-A oli aivan mahtava, ihana, suurenmoinen, lämmin, kylmä, jännittävä, rentouttava, viilentävä, stressitön, rauhallinen ja kaikkea siltä väliltä.

I LOVE LOMA :)

Tarina biisoneista:

Oltiin menossa kylälle vierailulle vaarini veljen luokse. Vaarin veljen kodin vieressä on biisonitila, jossa ollaan monet vuodet saatu ihastella näitä isoja otuksia (kylläkin kaukaa). Tällä kertaa biisonit olivat ihan aitauksen vieressä ja päätimme pysähtyä ja ottaa hieman valokuvia. Autosta ulosnoustessamme, Ukko-Kulta tokaisi, että miksi näyttää ihan siltä, ettei tällä kohdalla ole aitaa ollenkaan?! Niinpä juu.. Biisonit olivat tapelleet keskenään ja siinä rytäkässä olivat saaneet aitatolpan katkeamaan, niin että sähköaita oli maassa. Hui. Pysyttelin auton takana hieman piilossa ja valmiudessa, että jos tarttee autoon lähteä biisonilaumaa karkuun. Vaarin veli tuli ja hän alkoi soitella kylän miehiä korjaamaan aitaa. Mehän jäimme sitten biisonivahtiin, sillä usean kymmenen pään lauma olisi saanut pahaa aikaiseksi kylällä. "Me vahdimme" siis hajonneen aidan vieressä. Biisoneitten tullessa lähelle taputtelimme käsiä ja möhkimme (=pidimme ääntä) ja kummitätini heilutteli pitkää kuokkaa.. Tottahan se on, että olisimme jääneet auttamattomasti toiseksi jos lauma olisi ihan tosissaan halunnut meidän puolelle aitaa!!

Pieniä otuksiahan nuo.. Usko niminen biisoni on lauman päällikkö sonni ja painaa vain vaivaiset 1200 kg. Komeaa pihvilihaa :) Laumassa oli muutenkin levottomuuksia, sillä toisesta laumasta oli päällikkö Toivo karannut kevällä ja liittynyt nyt sitten Uskon johtamaan laumaan. Tässähän ne taisteluparit sitten olivatkin. Taistelu päällikyydestä niin että aidatkin kaatuu. Kylän miehet saivat aidan korjattua ja sähköt saatiin taas aitaan takaisin. Kyllä olikin jännä vierailureissu. Kerrottakoot, että tuolla tilalla biisoneita on noin 80 kpl... Hui.

37,2 astetta mitattiin lämpöennätykseksi  113km päässä lomapaikastamme. Meilläkin oli siis todella ihania, kuumia päiviä. Kuumuus ei sinänsä meitä haitannut, sillä makasimme tuttuun tapaan rannalla ja pulahdimme järveen, kun siltä tuntui. Olisi luullut, että rannalla olisi ruuhkaa, mutta ei se sellaista ollut. Itseasiassa ei se ikinä ole niin. Mikäs tällä rannalla on möllötellessä...

+10 astetta oli yhtenä yönä.. silloin oli hiukkasen kylmä nuotiolla illalla ja viileä teltassa. Tarjettiin kuitenkin hyvin uusilla makuupusseilla ja pienellä viltti-avustuksella.

Asta-myrsky: Torstai iltana nautittiin olostamme isommalla porukalla nuotion äärellä. Mukana oli mie ja Ukko-Kulta, ystäväpariskunta T&P, veli ja avovaimoke, pikkuserkku ja hänen kaverinsa. Kertoiltiin juttuja ja kuunneltiin tarinoita. Ilma oli melkeinpä rasvatyyni ja lämmin. Yhtäkkiä järveltä alkoi kuulua ääni, joka muistutti oikeasti tavarajunaa. Se vain jyskytti ja lähestyi. Kerkesin ehkä sekunnin sadasosassa miettiä, että nyt tulee myrsky. Sieltähän se tuli ja lujaa! Rasvatyynistä ilmasta ei ollut tietoakaan, tuuli alkoi heittää tavaroita pöydiltä, nuotio oli levoton ja punaviinikupit täynnä käpyjä ja havunneulasia. Muutamassa minuutissa nuotio oli sammutettu vedellä, tavarat oli kannettu telttaan suojaan, pyykkinaru tyhjennetty, uimapatjat tyhjennetty ilmasta, teltan kiinnitykset tarkistettu ja juostiin suojaan huoltorakennuksen terassille. Siinä se yö sitten menikin. Ihailtiin järven toisella puolella mieletöntä salamointia, niin että koko taivaanranta välkkyi.. välillä tuuli pelottavan lujaa ja jyrisi. Pelättiin, että tulee myräkkä päälle, silloin meinaan olisi ollut ihan eri meininki. Oltiin kuitenkin Asta-myrskyn laita-alueella. Jännää tuo oli kuitenkin. On se vaan sellanen paratiisi, että kun on kaunista niin on todella kaunista. Sitten kun myrskyää, niin myrskyää kyllä isolla M:llä. Sähkötkin meni koko yöksi, ilmaista jäätelöä sai aamulla kiskalta. Teltassahan noilla sähköillä ei tee mitään, joten meidän elämää se ei juurikaan haitannut. Kun tuuli rauhottui, niin uskalsimme mennä nukkumaan..joskus klo 3 jälkeen yöllä.

Ai niin... biisonit on parhaimmillaan näin... Saatiin maistaa tätä herkkua viimeisenä iltana. Biisonipihvit ja valkosipulivoita. Niin hyvää, ettei sanotuksi saa. Kunnon lihan makuista! Jep, meitä oli sitten 4 henkeä tuota lihaa tuhoamassa. Kilo lihaa vedettiin iltapalaksi. Kyllä oli hyvää!!

Tässä kuva kesäkeittiöstämme:

Kesäinen kahvinkeitin:

MEIDÄN kesäkoti. Kuvan etuosassa aamupalahuone. Taustalla vasemmalla kesän kuumin menopeli. Oikealla vihreä rakennus, josta löytyy makuuhuone, eteinen sekä samassa puuvarasto ja rakennuksen oikealta puolelta löytyy varastotila, joka toimii myös pukeutumistilana. (vaaleanpunaista telttaa ei ole vieläkään löytynyt!)

Tämä "pienehkö" kartano löydettiin paluumatkalla Mikkelistä. Ihan niinkus mun talo, vai mitä?! Tertin kartano. Siis niin ihana.. Sanoinkin Ukko-Kullalle, että jos joskus mennään naimisiin, niin tuolla pidetään häät. Vierestä löytyi vanha hevostalli, johon oli tehty erillinen juhlatila sekä aitta, mistä löytyi 5 huonetta ja saunallinen sviitti majoitusta varten. Ihana!! Ja jotenkin niin silmää miellyttävän värinen..jotenkin?!

Ai niin ja ne villisiat. Hih. Kylän läpi oli rynninyt usean kymmenen villisian lauma. Olivat luultavasti tulleet Venäjältä maastopaloja karkuun. Onneksi näitten tielle ei eksytty, mutta jännäähän se on kuulla moista. On se jännä paikka... biisoneit, villisikoi, karhui, hirmuisen kokosii herhiläisii 10cm sudenkorentoja.. ei tartte kahottimia, että niitä näkee.

hih. Kahottimet= maailman hauskin sana, meinaa silmälaseja! Opittiin se tuolla reissussa. Kaho!!