Mä aina vitsailen, että jos on paha paikka edessä, niin kannattaa ottaa aamulla kärsivällisyyspilleri. Tuo pillerihän on näkymätön ja mauton, hajuton ja tietysti vaaleanpunainen. Viime aikoina olen yrittänyt ottaa noita kärsivällisyyspillereitä useinakin aamuina, mutta niitten teho on ollut todella huono... syytetän tästä nyt sitten vaikka noita sytostaatteja, että ne on jotenkin lieventänyt tarpeellisen kärsivällisyyspillerin tehoa.

Tänään mä otin yhden toisen näkymättömän pillerin. Sen nimi on positiivisuuspilleri, sillä mä olen ollut ihan hirveä muutaman viikon. Pohdiskelun tuloksena, olen vain kovin pettynyt, kun vuorotteluvapaa ei päässyt alkamaan niin pian kuin olisin halunnut. Positiivisuuspillerin otettuani, ymmärsin taas, että on ihan turha valittaa mistään, sillä se tekee olon paljon pahemmaksi. Jos yrittää keksiä asioista positiivisia puolia, niin ne asiat lutviintuu paljon helpommin. Miten mä nyt tän olen päästänyt mielestäni pois? Miten mä nyt tän viisauden olen tässä hulinassa unohtanut!? Positiivisuuspilleri tehosi samantien ja tämä maanantai sujui melkein jo ihan hyvin ( melkein jo ihan hyvin--- huomatkaa ihan pienehkö epäilys--- ei tainnut olla edes suomenkieltä).

Positiivisia ajatuksia listattuna:

  1. Olen ollut töissä kolme viikkoa. Töitä jäljellä tuossa ravintolassa kolme viikkoa. Jipppppiiiiiiii! Yli puolivälin ollaan jo ja varsinkin jippppppiiiiiii sille, että tulossa kaksi lyhyempää viikkoa (vaikkakin sitten pidempiä työpäiviä..)!

  2. Vain kolme viikkoa enään ja sitten on tuo ravintola kiinni

  3. Kahden viikon välein tulee tililleni palkka. Ihan oikeaa rahaa siis, jolla voi maksaa laskuja.

  4. Aurinko paistoi tänään ja illat on valoisempia

  5. sanoinko jo, että jippppiiiiii, enään kolme viikkoa tuossa töissä!!?? Hih

  6. Ottamalla aamuisin vaaleanpunaisen positiivisuuspillerin, teen omasta päivästäni helpomman ja mukavamman. Muista ottaa joka aamu ruuan ja runsaan kahvin kera

  7. Voi olla hetki vain, niin pääsen vuoden vapaalle. Sitä odotellessa.

”Uusi elämä, uudet kujeet”. EI nyt ihan uusi elämä sentään, mutta vanha hyvä keino. Minä Sanna Leinonen lupaan kautta kiven ja kannon, etten tänne blogiini nurise enään mistään pöntöistä asioista (varsinkaan työasioista). Apinanraivokohtaukset ovat kyllä sallittuja silloin tällöin, mutta joka päiväinen purnaus loppuu nyt. Tämä on vaaleanpunainen blogi ja täällä yritetään kaikista maailman pahoista asioista huolimatta pitää positiivista ajattelua yllä. Mököttää saa korkeintaan kerran viikossa. Nih. Tämä on lupaus.

Kaikesta huolimatta yritän miettiä samalla, mitähän sitä tällä elämällä oikeasti tekisi...