Rk laittoi haasteen tuolla edellisen kirjoituksen kommenteissa, jotta aletaan täällä blogilandiassa hieman laittamaan kiloille taikka grammoille kyytiä. Mä oon niiiiiin mukana. Kutsutaan tätä vaikka sitten minun osalta läskileiriksi, hih. Vaikka en nyt mihinkään pääsekään taikka kukaan ei pakota rehkimään kuntosalilla. Vaa'asta en tule missään nimessä tänne laittamaan kuvaa, sillä kaikki lukijatkin pyörtyisi, sillä meinaa pyörtyä aina itsekin, kun sellaiselle eksyn. Saatte punnitustuloksissa luottaa nyt ja vain ainoastaan minun sanaani. Ukko-Kulta voi tietysti tuloksia tarkistaa, mutta hän olkoot ainoa. Jeee! Än-yy-tee-nyt alkoi!! Jeee!!  X-aikaa käynnissä, minimi 25g-500g/vko, siis luitte oikein minimi on 25grammaa viikko. En kyllä tiedä millä neuvolavaa'alla se RK meinaa tuollaisen summan punnata, kun meidän vaaka näyttää vain sadat grammat?!

Markkinahulinassa on tämäkin viikonloppu vietetty. Lauantaina puuttui vain se hulina ja ihmiset, tilalla oli kova tuuli ja sade. Onneksi on loistava teltta ja oikean värinen sellainen!! Tänään sitten taas oltiin vanhalla kotiseudullani tuolla Vantaalla ja kyllä hulinaa riitti!! Olin niin innoissani, kun niin moni eksyi minua moikkaamaan! Vanhoja työkavereita rakkaasta vanhasta työpaikasta, ihkuuuuu! Ja muutama muukin ihana, kummityttö Rompula ja hänen äitinsä, sekä hieman jopa sukulaisia. Olipa kiva päivä! Korujakin meni kivasti tänään (hyvä niin, sillä eilen ei taas mennyt mitään..).

Eilisestä Espoon markkinoilta jäi mieleeni kyllä pysyvästi kaksi nuorta tyttöä. Ne oli niin ihastuttavia. Pitkään katselivat koruja ja sitten alkoi suosikkikorujen kerääminen käteen, jotta niistä sitten saisi valittua SEN oikean. "Tää on kyllä elämäni vaikein päätös", sanoi toinen tyttö. "Joo, niin on. Tätä täytyy miettiä tosi tarkkaan", vastasi toinen. Ehkä reilun puolen tunnin päästä molemmat olivat tehneet päätöksensä ja pitivät valitsemiaan koruja käsissään ja antoivat rahat minulle. Kummallakin oli ihanan muikea ilme kasvoillaan. Hetken siinä katseltuani sanoin tytöille, että jos antaisitte hetkeksi korut minulle, niin saisin laitettua niihin ne narut.. pysyisivät sitten aavistuksen paremmin kaulassa. Sain laitettua narut ja tytöt tietysti halusivat laittaa korut suoraan kaulaan. Tämän jälkeen he seurasivat muita asiakkaita, katselivat koruja ja pitivät omia korujaan käsillä kiinni. "Tää on kyllä mun onnenkoru". Tuli kuulkaa niin hyvä olo noista kahdesta tytöstä. Kuinka ne saivatkaan tehtyä tämän THE tärkeimmän päätöksen elämässään ja saivat molemmat hienot onnenkorut. Maailman parhautta nähdä tuommoista rakkautta minun koruja kohtaan!! Ihan huippua!!

Huomenna karkaan viemään niitä tavaroita kirppikselle, joita en siis hirmuisesti ole kerinnyt laittaa.. vasta pari laatikkoa ja sitten olen kaapista kaivanut kaikki epäsopivat tai -mukavat vaatteet mukaan. Vaatteissa ajattelin oikoa niin, että otan mukaan huomenna vain ne, joita ei tarvitse silittää, sillä se on vielä tekemättä. Viikon päästä vapautuu minulle vielä toinen pöytä sieltä itsepalvelukirppikseltä, niin ehkä viikon aikana saan kasattua lisää tavaraa ja silitettyä ne loput vaatteetkin. 

Ja huomenna on ihan pakko keritä tehdä koruja!!!! Ihan pakko, kun en viime viikolla kerinnyt kun perjantain pari tuntia tehdä. Mun koruinspiraatio räjähtää kohta, jos en saa tehtyä uusia ideoita ihan luonnossa!