Eilen löhöpäivä ja tänään touhotuspäivä. On se jännää.

Viikonloppu sujahtaa ihan mielettömän nopeasti, liian nopeasti varmaan kaikkien mielestä. Vasta vähän aikaa sitten ajalla ei ollut minulle merkitystä. Ei viikonpäivällä eikä pahemmin ajallakaan. On se vaan jännä tämäkin, miten nopeasti tuli muutos asiaan. Se on vain niin, että jotenkin se työ ja sen rytmi määrittelee arjen aikataulut ja muutenkin rytmityksen viikkoon. Johan minä sieltä justiinsa perjantaina lähdin ja taas mennään huomenna kukonlaulun aikaan takaisin. Miten tylsää tuo onkaan?! Kellokaulassa juoksemista. Oravanpyörässä olemista.

En tiedä, mutta tuntuu, että olen muuttunut lähiaikoina aikas paljon. Noh, ei kai se ole ihme, kun miettii mitä viimeisen reilun puolen vuoden aikana on tapahtunut. Ja meidän perheen kohdalla voi sanoa, että kuinka paljon on tapahtunut kolmen vuoden sisällä. Onhan se ihme, jollei itsekin vähän siinä samalla muuttuisi. Kyllä mua hieman, totta puhuen, ahdistaa tuolla ihmisjoukoissa ja kiireessä. Tuntuu, ettei mun pää pysy mukana. Olen ollut jo 4 viikkoa töissä ja on muutamia asioita, joita en ole kerinnyt tekemään töissä.. Onko se sitten järjestelmällisyyden puutosta vai erikoistilanteiden aiheuttamia sekasortoja vai mitä ihmettä? Toden totta tuntuu vain siltä, etten kerkiä kaikkea tekemään, mitä minulta vaaditaan tai ehkä odotetaan. Entinen Sanna olisi sitten venyttänyt vapaaehtoisesti työpäiviensä pituutta ja lojaalisti tehnyt asiat kuntoon... mutta mulla ei nyt rahkeet riitä, enkä mä halua siihen missä entinen Sanna oli. Riittää, kun venyin viime viikolla jo muutamia tunteja per päivä. Ylityötunteja on tullut näiden neljän viikon aikana ehkä jotain 20 tuntia..

Jotenkin tuntuu siltä tänään, että sekin on ihan liikaa. Miksi töitä ei saa tehtyä siinä työajassa, mikä on määritelty? Olenko sairasloman jäljiltä kohmeessa vai onko kuitenkin siinä ajankäytössäni taikka järjestelmällisyydessäni jotain vikaa!? Hih... mietiskelin tässä samalla kuin kirjoitan, kuinka paljon touhotan samaan aikaan miljoonia juttuja.. Olenkohan mä samanlainen töissä? Siksikö en saa tiettyjä asioita tehtyä? Inhoan kyllä keskeneräisiä asioita, joten ainakaan asioita en yleensä jätä puoli tiehen.

Tänään matkataan taas Sannan päähän, joten ajatukset pomppivat tähän läppärin näppikselle ihan hallitsemattomassa järjestyksessä. Mietin tänään aamulla Ukko-Kullan kanssa tuota opiskelua, jonne minun piti hakea nyt maaliskuussa. Restonomiksi lukemaan, kun se on jäänyt tässä kiireessä... Mietittiin sitä, että missäköhän välissä minä opiskelisin?! Kieltämättä harvinaisen viisas ajatus, mutta toisaalta, jos en hae sitä paikkaa, niin mitäs minä sitten teen? Olen ihan sekaisin. Toisaalta voisin hakea, sillä koulu alkaisi sitten vasta syksyllä ja voisin sitten vasta päättää menenkö vaiko en, jos pääsen sisälle. Mutta (taas) järkevästi ajateltuna, jos olen töissä samaan aikaan ja opiskelisin.. mulla ei olis mitään vapaa-aikaa ja sitähän minä juuri sairaslomalla olen haaveillut hankkivani. Opiskelu kannattaa aina ja mieleni tekisi.. En mä tiiä. Pentele. Voihan sitä sitten vaikka hakee jotain opintovapaata, jos siltä tuntuu?! Joo. Jätän muhimaan tämän asian, mutta täytyypä tsekkaa, koska se haku loppuu, jottei myöhästy.

Töitä, opiskelua, vapaan odottamista, fimo-koruja, siivousta, töitä, siivousta YÖK. Ja huomenna töihin..hhmmm. Onneksi edessä vain nelipäivänen viikko. Huh.

Tämän päivän aikaansaannoksia. Taitaa mun elämän kiemurat ja vähän synkät ajatuksetkin näkyä tämän päivän koruissa?!