niin... uskoisin, että tänään yritän olla vähäsanainen, sillä verenpaineet on ainakin 634/285. Uskokaat tai älkää!?

Mä olen siis törmännyt tänään maailman törkeimpään ja inhottavimpaan ihmiseen. Ihan oikeasti. Tai ollaan kyllä oltu törmäyskurssilla jo taas koko viikko. Ja ihana tässä ilmoittaa, että kyse on työntekijästä...Voihan prkle, että mahtaa olla maailman vaikein ihminen. Olen saanut kuulla varmasti kaikki nimitykset alapäästä ja kaikki mahdolliset kirosanat ja myös niin, että asiakkaita on ollut läsnä. Enpä voi sanoin kuvailla enään, millaista on tällaisen ihmisen kanssa töissä. Tänään otin tämän vanhemman rouvan sitten kahdenkeskiseen keskusteluun ja saatiin hieman keskusteltua normaalilla äänensävyllä. Täytyy myöntää, että minä sulatan todella paljon... olen monessa liemessä keitetty ja olen monenlaisia paikkoja tämän lyhkäisen työelämäni aikana nähnyt.. mutta en mitään tällaista vastaavaa.

Hyvänä puolena on varmaan se, että minä en lähde mihinkään huutomittelöihin mukaan, mutta nyt menee kyllä niin läheltä, etten itsekin räjähdä aivan ydinpommimaisesti. Tänään sanoin jo omalle esimiehelleni, että minä tai hän lähtee..ei tästä tule mitään, niin mahdotonta touhu on. Aivan uskomatonta. Ei kuulkaa auta, vaikka vetäisi purkillisen positiivisuuspillereitä ennen töihin menoa.. Viimeistään lounaalla alkaa taas tämän rouvan suusta lentämään ärräpäät ja perkeleet. Huh-huijaa.. Täytyypä taas sanoa, että kyllähän paikan itselleni sain.

Positiivisia juttuja on se, että tämä ravintola suljetaan kahden viikon päästä.. 8 työpäivää siis jäljellä. Kahdeksan työpäivää... Tiesin, että ravintolan lopettaminen vie voimia, mutta nyt ne vie tuo saamarin rouva tuolla töissä.. oikein karvatkin nousee pystyyn, kun ajattelenkin häntä. Huh..eipä ole noin hankalaa ja inhottavaa työntekijää minulle sattunut vähään aikaan.. ehkä sitten ikinä.

Jotenkin vain tänään tuntuu siltä, että nuo 8 työpäivää tulevat olemaan elämäni pisimmät työpäivät. Jos jollain sattuu olemaan kaupattavana noro-virusta, voisin ottaa sitä ainakin kaksi kiloa maanantaiksi. Vielä en ole päättänyt ottaisinko sen itselleni vai laittaisinko sen koko satsin tuon rouvan aamupuuroon...

MMmmmmrrrrrrrrr. Miten tuollaisia ihmisiä onkaan olemassa?! Mahtaa olla kiva elämä, kun tuolleen käyttäytyy.

Ps. ai niin... sanoin antavani kirjallisen varoituksen jokaisesta kirosanasta ensi viikolla.. Katotaan kuin käy.