No niin, eiköhän nyt ole taas mökötetty tarpeeksi. Täytyy välillä tulla haukkaamaan raitista ilmaa tuolta vilttien välistä. Ja pitihän mun mennä labraankin tänään antamaan taas viikottaiset verinäytteet (4 putkea).

Voi ihme, mitkä päänhakkausseinään-päivät mulla tuossa oli. Huh. Alkaa hieman helpottamaan. Elämälle ei vieläkään näyttänyt löytyvän tarkoitusta, vaikka kuinka sitä yritin keksiä. Taisin alkaa miettimään jo liikaakin. Mielessäni välkkyi ajatus, että tämä sairastuminen oli minulle ”herätys”, mutta en nyt keksinyt, että mitä varten. Elämäni on ollut hyvä ja olen tehnyt aikas paljon asioita, mitä olen halunnutkin tehdä. Pientä viilausta vailla... hih. Tähän liittyen näinkin mainion unen viime yönä, ehkä sen takia tulinkin niin hyvälle mielelle.

Mä lensin. Mä lensin kovaa ja korkealla. Lähdin juoksemaan ja sitten hyppäsin mahalleni. Juuri ennen maata, ”siivet” eli kädet alkoi kantaa ja mä lensin joka paikkaan. Yritin opettaa pikkuveljiänikin lentämään. Otin heidät alkuun selkään ja sitten mentiin, kunnes näin, että heidän omat siivet kantoivat ( ”pikkuveljet” toinen 208cm ja toinen 198cm pitkiä). Muistaakseni lentämisen näkeminen unessa tarkoittaa oman elämän täyttä hallintaa. Olet oman elämäsi pomo. Mulla on monesti ollut pienestä pitäen näitä lento-unia, mutta nyt en ole nähnyt niitä aikoihin. Ne on aikas vapauttavia. Vapaus mennä unessa minne vain, lentää vaikka kuusen latvaan katselemaan maisemia, jos mieli tekee. Mahtava uni kerta kaikkiaan.

Minä se paistelin eilen yöllä jo kinkun, sillä pelkäsin, että se kova luvattu myrsky vie meiltä sähköt. Nähtäväksi jää. Kinkkua on minun saatava joka vuosi. Mikään ei voita kunnon ruisleipää, voita, päälle siivu kinkkua ja itsetehtyä konjakkisinappia... nam! Minulle sattui vain pienen pieni kömmähdys tänä vuonna. En tiedä onko lääkitys ollut kohdallaan kaupassa ollessani tai olenko ollut niin omissa maailmoissani, mutta..

Tarkoitukseni oli ostaa sellainen 2-3kg kinkku. Kaupassa näimme sitten kinkkukasan ja aloin sieltä kaivaa sopivan pientä kinkkua. Kaivoin ja alta löysinkin reilun 3kg ja jotain painavan mötikän, eikun kärryihin kyytiin vain. Eilen otin sitten kinkun huoneenlämpöön ja katselin tarkemmin painoa, jotta osaisin paistaa sitä tarpeeksi kauan. Hinta vähän yli 30€ ja paino... MITÄ?...häh?... ei oo todellista... 6,3kg. Kuusipistekolmekiloa kinkkua!! Minä olin siis kaupassa käydessä tuijottanut jotenkin sitä hintaa ja miettinyt, että joo.. reilun kolmen kilon kinkku.

Nyt on sitten yli kuuden kilon kinkku. Ukko-Kulta ei syö kinkkua ja meille ei tule vieraita jouluna. Arvatkaahan mitä minä sitten syön?

Tämän kömmähdyksen tulee kyllä mieleen, että voinko edes palata töihin enään. Minähän työskentelen ravintola-alalla.. enkä erota luonnossa edes kolmen kilon kinkkua kuuden kilon kinkusta silmämääräisesti.. Hih. Täytyy nyt alkaa hieman skarpata.

Ihanan rauhallista joulua kaikille ja ajakaa varovasti, jos lähdette liikenteeseen, jookos?!