Olipa kerran pienen pieni mörökölli, vaaleanpunainen sellainen (no tietysti vaal.pun!). Mörökölli tuppasi käydä aina Sannan luona kylässä viikoittain. Onneksi vierailut eivät kuitenkaan kestäneet kauaa, vain hetkisen. Vaikka mörökölli oli upean vaaleanpunaisen värinen, se sai Sannan hieman höpsölle päälle (yleensä vaaleanpunainen piristää, hymyilyttää ja naurattaa)...Sanna saattoi olla hieman vihainenkin maanantaina mörököllin kyläillessä. Kaikki asiat ottivat vain päähän ja mikään ei ollut hyvin. Sanna otti mörököllin vahingossa mukaan sinne tukkureissullekin ja saikin pyytää Ukko-Kullalta illalla anteeksi älytöntä kiukutteluaan ja äkkinäisiä ärähdyksiään. Mörökölli ajettiin pois ostamalla tukusta kaikkea hyvää... Taidettiin unohtaa ostaa kyllä ruokaa? Ostoksista löytyi suklaata, salmiakkia, pistaasipähkinöitä, kuivattuja banaaneita, kermamunkit, rapeita ohkasia kauralastuja, kookoshiutaleita, toisenlaisia suklaita, herkkusuklaita...ym. Nam. Mörököllin on nyt paree pysyy poissa näillä eväillä ainakin viikon! Mmmmmmrrrr. Nih!

Eilisen sytostaattihoidon seurauksena mulle tuli sitten kunnon kuume, oikein yli 38 astetta. Olo oli todella löysä ja röhnötin sohvalla silmäluomet puoliavonaisena. Illalla luovutin ja nappasin yhden grammasen paratabsin, jotta kuume laskisi. Minä kun en yleensä ota särkylääkkeitä, vasta sitten kun on pää oikeasti kainalossa.. Mun mielestä kaiken maailman kemikaaleja saadaan tarpeeksi kaikkialta nykyään. Tässä on tietysti hyvänä puolena se, että ne särkylääkkeet sitten auttaa, kun on oikeasti tarvis.

Oloa ei yhtään auttanut se, että mulla oli hirmu kipeet pakarat ja takareidet. Tää on kyllä ihan taas hulluuden huippua, mistä ne olen kipeeksi saanut. Pakkohan se on teille kertoa:) Mä kuulkaa sunnuntaina sulatin meidän pakkasen. Siinä oli jäänyt yks päivä hieman ovi raolleen ja se oli sitten tehnyt hirmuiset jäämuodostumat jokapuolelle. Kyseessä on pystypakkanen, joka on tuolla lattiatasossa. Minä sitten sulattelin sitä ja takapuoli pystyssä konttausasennossa hakkailin niitä jäitä pois ruokaveitsellä, oli meinaan sen verran paksuja, että olis saanu olla pari päivää muuten ovi auki, että olis sulannu. Asento oli sitten sellanen, että siinä joutui jännittelemään takamusta ja reisiä. Hih, pakkasen-sulatus-jumppaa, takamus kiinteäksi helposti. Muistankohan oikein, että on olemassa pakkasia, jotka sulattaa itse itsensä? Sellasen mä toivon, jos joskus tuosta vanhasta pakkasesta aika jättää. Jotenkin mulla tulee vaan hauska mieli noita itsesulattavista pakkasista.. kuinkakohan ne sen tekee? Joku on varmaan kuullu itsepeseytyvistä ikkunoista?? Mulla tulee mieleen kuva, jossa ikkunan yläpuolella olisi pesunesteen ”ruikkijat” ja sitten keittiönikkunassa liikkuisi kaksi isoa pyyhintä (niinkuin autossa).. Siinä sitä sitten vain ihastelisi kahvikuppi kourassa sisäpuolella, kun ikkunat pesisivät itsensä. Sitä voidaan vain miettiä, millä tavalla kuvailisin itsesulattavaa pakkasta.. voi sitä sanomalehtien ja jätesäkkien määrää. Mä oon tänään ihan pöhkölöntti. Lähden kirjottamaan loppuun nuo joulukortit.