Ei täällä edelleenkään mee kuin Strömsössä nää asiat. Tänään on vietetty sitten kuukauden virallista kiukkupäivää eli sannan sanoin apinanraivopäivää. Maailman kaikki asiat on harteilla ja kaikki kiukuttaa vietävästi. Mmmmmrrrrrr. Yritin alkaa tekemään koruja, mutta eihän se tällaisena päivänä onnistu, eikä auta ajatusten nollauksessakaan.

Tampere jäytää mielessä ja se, että uusia markkinoita ja festareita on tulossa ja niitten laskuja pitäisi maksaa. Milläs maksat, kun mistään ei tule mitään. Kiukuksi laittaa. Huippuna hain tänään autoni korjaamolta, johon laitettiin nyt Kotkan törmäilystä uusi puskuri...tehtiin vuosihuolto, katsastettiin ym. ja summaksi 586,90€. Visa vinkuu, enkä tiedä millä sitä visaa sitten lyhentäisi.

Tänään tuli toivoton olo. Onko tässä oikeasti mitään järkeä?! Ei varmaankaan ole. Pentele sentään. Ärsyttää kaikki, ärsyttää hiton vuorotteluvapaa, korujen teko, tää käsityöläisinnostus, syksyinen töihinpaluu... Ärsyttää soppakuuri, sairaan hyvät salaatit, tekis mieli jotain karkkia. Ärsyttää vaan ihan hirmuisesti.

Oliskohan hyvä vetää happea vähän useammin, eikä vaan touhottaa niin sikana? Sit ku tulee tää touhotuspaussi, niin tulos on tää. Kiitos, taisin vastata jo omiin kysymyksiini. Kyllä tästä taas noustaan... Meen sohvalle ja laitan hupparin hupun syvälle päähän. PÖH ja argh. Kiukkupäivä, valtava sellainen. Nih.