Huh...huomenna se sitten on. "Tuomiopäivä"-jonninmoinen siis. Lääkärintarkastus 12 viikon tiukkojen sytostaattihoitojen jälkeen ja vielä SE viimeinen hoito.

Sain tänään aikani kulumaan mainiosti, sillä olin sopinut "päivän maailmalle". Lähdin tapaamaan hyvää ystävääni ja hänen kanssaan menikin päivä mahdottoman nopiaan. Syötiin herkullisia ruokia, tulista katkarapukasaria alkuun ja pääruuaksi vedeltiin maukkaita fajitaksia. Aika meni siivillä ja paranneltiin maailmaa. Itseasiassa juuri tulin vasta kotio.

Ootteko huomanneet miten kaunis talvi meillä on? Mun joka päiväistä ulkoilutusta hoitaa nykyään vaaleanpunainen laatikkokamera, jonka kanssa minun on aivan pakko mennä ulos useitakin kertoja päivässä.. hurrjan ihania maisemia. Lumisia kuin mitkä.

Ajatukset on jo huomisessa ja tiedän, että tänä yönä ei varmaankaan paljoa nukuta.. sen verran jänskättää tuo huominen.. Tai ehkä jänskättää on väärä sana, ehkä...mmm...eiku joo, kyl se jänskättää aikuisten oikeasti. Huomenna saan "taas" herätä herätyskelloon, jo klo 7:00, yök!! Taksi saapuu hakemaan jo puoli yhdeksältä. Ei tästä kirjoittamisesta tule taas yhtään mitään. Mitään järkevää en saa sanottua. Kävitte taas ihan oikeasti Sannan päässä, sekasin ollaan, ku seinäkello.

Fingers crossed. Pitäkäähän peukut ojossa huomenna.

Se on menoa nyt.