Alien=avaruusolio. Näin tänään sellaisen. Se muistutti kyllä pienesti nunnaakin. Nyt vielä nauratte, kun kerron, että tällainen kaveri oli mun kanssa tänään sienimetsässä, ihan oikeasti! Mielestäni tunnen kaikki keräämäni sienet, eli vääriä en ole kerännyt enkä missään nimessä syönyt, hih. Menin sienimetsään tätini kanssa ja hänellä on maailman hienoin asu, joka on tarkoitettu pitämään hirvikärpäset loitolla. Mitenkäs sitä kuvailisin? Laitetaan ensin jalkaan maalarin valkoinen haalari. Siis kokohaalari, jossa myös huppu. Teipataan jeesusteipillä (eli sillä hopealla roudariteipillä) hihan suut kiinni, eikä siinä vielä kaikki. Muistetaan laittaa hihansuihin myös teippiä ns. väärinpäin, jotta hirvikärpäset liimautuvat siihen paikkaan kiinni. Laitetaan huppu päähän. Teipataan huppu naamaan kiinni reunoja myöten, tähän kohtaa ei laiteta liima-ansaa. Ai niin, tätinihän käyttää silmälaseja ja korvat ovat peitossa hupun alla. Ei hätiä, liimataan roudariteipillä lasien sangat huppuun kiinni ja vielä kerran teipillä pään ympäri pantamaisesti sellainen liimateippi, jotta hirvikärpäset jäävät kiinni, jos seikkailevat pääosastolla. Valmiita lähtemään sienimetsään!! Voin kertoa, että minulla itselläni on ihan tavallinen hirvikärpäspaita, sellainen pienireikänen, kaupasta ostettu. Täti on vain vetänyt tämän suojauksen hieman pidemmälle.... Voitte kuvitella kuinka toivon, ettei kukaan tule meitä sienessä vastaan. Hieman täti vaikuttaa valkoisessa haalarissaan ja hopeissa teipeissä avaruusoliota, mutta toisaalta myös muistuttaa nunnaa johtuen hupputeippauksista. Voi apua!

Metso. Nähtiin ihka oikea uros metso. Että se on kuulkaa komea lintu!! Aivan uskomattoman kokoinen ja kunnioitettavan näköinen. Eikä se metso ollut kuin muutaman metrin päässä. Liian hitaasti vain kaivoin kännykän taskustani, joten en saanut otettua kuvaa. Siinä kun metsässä sitten sieniä kerättiin, oikein tunsin niskassani poltteen, että siellä se metso meitä jostain tarkkaili.

Kyy. Kyllä mä kuulkaa näihin käärmeisiin nyt tänä vuonna törmään. Oltiin metsässä ja täti oli lähtenyt viipottamaan rinteen toiselle puolelle. Minulla oli edessä silmin kantamattomiin lampaankääpiä ja ajattelin soittaa isälleni, että kelpaavatko ne hänelle. Höpötin puhelimessa, tallustin eteenpäin ja yhtäkkiä sen kyy oli noin 1,5 metrin päässä minusta. Ekaa kertaa törmään metsässä kyyhyn. Eipäs ollutkaan mikään kiltti kyy vaan se alkoi sihistä ihan hirmuisella äänellä ja nosti "ylävartalonsa" ylös kobran tavoin. Lopetin puhelun heti:" hyi, tuossa on kyy. Pakko mennä". Ja aloin pakittamaan, pitäen silmäni visusti kyytä kohti. Se oli oikeasti ihan hirmuisen pelottava. Sinne se jäi sihisemään, kuulin sen vielä todella pitkälle. Hyyyyyiiiiiiiiii. Soitin isälle takaisin ja hän oli säikähtänyt, että se oli minua purrut. Ei sentään, mutta ei kaukanakaan ollut... Kipitin kiltisti autolle ja ajattelin, että tämä kohta metsää oli nyt nähty.

HK= hirvikärpäset. Ei tartte muuta sanoa, kuin että HYI-YÖK, että mä inhoan niitä. Tässä uudessa tukkamallissa on se hyvä puoli, että tästä niitä saa noukittua paljon helpommin, kuin pitkästä tukasta!! Alan harkitsemaan tätini luomaa suojautumiskeinoa seuraavaa reissua varten... ehkä...

Hiiri. Kyyn jälkeen olin hiukka jännittynyt, sillä tuntui että se sihinä soi vain päässä. Tätini oli tosiaan lähtenyt seikkailemaan rinteen toiselle puolelle ja hän soitti minulle sieltä, että oli löytänyt mahtavan sienipaikan. Tarvittaisiin lisää ämpäreitä. Minä sitten lähdin saatujen ohjeitten mukaan etsimään tätiä ja kävelin sellaista polkua pitkin. Metsähiiri mennä viipotti metsäpolun läpi ja minä melkein hyppäsin viereiseen koivuun. Kyy sai minut näköjään ihan varpasilleen. Vaikka veikkaisin, että nuo metsäneläimet pelkää ja säikähtää kyllä meikäläistä enemmän kun minä niitä... Hiiri raasu.

MTS: mustatorvisieni. Siis mä en ole aikuisten oikeasti löytänyt elämässäni kuin ehkä 5kpl mustia torvisieniä.. Tänään niitä löytyi ihan hirmuisesti!! Jippppiiiiiiii!! Nyt vallataan talon yläkerta sanomalehtineen ja toimikoot se sienien kuivatuspaikkana. Nam. Nyt on talveksi hyvin herkkuja! Voi ja tässä on vielä hirmuisesti aikaa juosta metsässä sienessä. Suppilovahverokausikin on vasta aluillaan. Nam, sienimunakasta. Nam, sienimuhennosta. Nam.

Päivän saalis avaruusolio-tätin kanssa