Nousi kuin nousikin se kuume sitten eilen sytohoidoista johtuen. Bleomysiini kun tuppaa aiheuttamaan vilunväristyksiä ja lämpöilyä. Illalla minä sitten suuren energiapäivän ja jippiii-huutojen jälkeen makasin sohvalla päälläni täysi vaatevarustus, pitkä hupullinen aamutakki (huppu päässä) ja päälimmäisenä kaksin kappalein paksuja vilttejä. Värisin vilusta varustuksesta huolimatta kuin haavan lehti syksyn tuulessa. Tuntui, että kehon sisällä joku tärisytti minua, enkä saanut sitä loppumaan. Gramman paratabsi vaan kiltisti naamaan ja kömminkin sitten jo yhdeksän jälkeen sänkyyn kaikkine peittoineni. Lähelle 38c se kuume taas nousi. Hyvä tietää jatkoa ajatellen..taidan jatkossa ottaa jo valmiiksi lääkkeen, jotta ei pääsisi yllättämään noin kova horkka.

Tänään aamusella sain puhelun Naistenklinikan syöpäosastolta. Ylilääkäri haluaisi heti huomenna tutkia minun ”oudon kipeän kohdan” vatsastani. Muutaman viikonhan olen tästä hoitajille sanonut.. ensimmäinen vastasi, että leikkausalue saattaa olla kauan kipeä. Toinen hoitaja sanoi, että siinä kohtaa on paksusuolen mutka..ja siellä voi olla ”jotain tiukkaa kamaa”.. huono puoli vain se, että se on ollut kipeä jo 3 viikkoa, aikas ”tiukkaa” tavaraa. Kolmas sitten epäili sitä tyrää.. Mutta katsotaan, mitä sanoo ylilääkäri. Tapaankin hänet aivan ekaa kertaa, jännää. Toivottavasti asia saadaan kuitenkin selvitettyä, niin ei tarvitse itsekseen miettiä, mikä siellä mahtaa koskea. Joskus näin jälkikäteen sitä miettii, että jos olisi tänä vuonna omaa kroppaansa vähän paremmin kuunnellut, niin 7kg kasvainkin olisi varmaan löytynyt aikaisemmin ja hieman pienempänä? Jälkiviisaus on paras viisaus (?).

Olen juuri saanut paistettua tämän vuotisen piparkakkutaloni prototyypin. Kaavat sain tehtyä ihanassa auringonpaisteessa ja nauttien hyvästä musiikista. Aikas pirteä päivä. Meillä ainakin täällä Vihdissä on ollut koko päivän muutama aste pakkasta ja eilisen sumun jäljiltä maisema ikkunasta on ihanan huurteinen. Kaikki puut ja pensaat kimaltelevat kilpaa auringon kanssa. Ihanaa, tällaisesta kelistä minä tykkään. Eikä ole kuulkaa kurasia kissantassunjälkiä lattioilla enää.