Moikkeroinen! Elvari jaksaa päivä päivältä paremmin ja alkaa olla jo melkeinpä normaalikuosissa. Jeee! Ei siis ole huhupuhetta, että kissoilla on se yhdeksän elämää. Taitaa olla ihan totta tuo lausahdus. Mikäs siinä, emäntä säikähti viimesen päälle ja itkeä lirutti täällä jo krokotiilinkyyneleitä melkeinpä joka päivä toisen edestä. Hyvä Elvari! Jee! Ihanaa! Päästiin siis pelkällä suurella säikähdyksellä. Huh.

Meillä on kuulkaa kolme viikkoa aikaa enään lomamatkalle lähtöön. Hui! Alkaa jo hieman jännittää! Viime viikolla saapuivat postissa tilaamani uudet kesävaatteet, joita ajattelin ottaa mukaan reissuun. Olipa hassua kokeilla kesämekkoja tällaisilla keleillä. Aattelin kyllä mielessäni positiivisesti, että näitä mekkoja en sitten ensi kesänä enään käytäkään, sillä ne on varmasti silloin jo liian suuria :) :) Hirmuista toiveajattelua!! Silti, vaikka käyttö jäisi vain tuohon yhteen reissuun, niin halvalla ne ostin, kun kerran nuo kesävaatteet on hyvissä alennuksissa tällä hetkellä.

Kesäkunnosta puheenolleen. Minä lipsahdin eilen ekaa kertaa. Täytyy heti tänne tulla tunnustamaan... Me ollaan meinaan aina melkein viikonloppuisin juotu pullollinen punaviiniä Ukko-Kullan kera ruuan kanssa. Minä en olekaan nyt maistellut punaviiniä kolmeen viikkoon ja Ukko-Kulta sitten avasi pullon. Kyllä mun teki sitä mieli ja otinkin lasillisen. Nam, se oli hyvää!! Otin mä sitten vähän lisääkin vielä, puolikkaan lasillisen. Nam, sekin oli hyvää. Siinähän se ensimmäinen lipsahdus sitten oli. Otin punaviiniä, vaikka alkoholi on kiellettyä paaston aikana. Aattelin kyllä, ettei tuollainen pieni määrä pahaa tee. Eri asia olisi, jos humalanhakuisesti joisi, niin voisi mennä hieman pää sekaisin, kun kalorit on päivässä niin vähäiset.

Minähän olen tässä oman "soppakuurini" aikana tehnyt Ukko-Kullalle sellaisia ruokia, joista en itse niin pidä. Ettei vain tule sitten niitä mielitekoja niin hirmuisesti, olen ajatellut. Hyvin olen pärjännyt, tähän asti. Eilen tein Ukko-Kullalle sellaisen kasvis-chili con carnen, sisältäen chilipapuja, paprikaa, mausteita ja kookoskermaa, sekä hieman cheddarjuustoa paksuntamaan kastikkeen. Musta tuntui, että se ruuan tuoksu syöpyi mun aivolohkareihin, nam mikä tuoksu. Mulla ei ollut mitään hätää, kunnes menin juomaan sitä punaviiniä. Justiinsa niin. Punaviinilasillisen juotuani, mun kroppa käveli ihan itsekseen pannun luo, otti käteen lusikan ja maistoi kastiketta. Maistoi vielä toisen ja kolmannenkin kerran. Nam. Kyllä oli hyvää ja sopivasti oli chiliäkin. Nam! Siihen se sitten jäi, mutta nimeän tämän lipsahdukseksi numero kaksi. MUTTA, ei mua haittaa. A) kyseessä kuitenkin todella pienet lipsahdukset. B) Söin tänään taas kiltisti omia soppiani. C) Tästä jatketaan taas eteenpäin, eikä jäädä murehtimaan. D) Se kastike ja punaviini oli kyllä niin hyvää, hyvä kun maistoin niin osaan tehdä uudestaankin sellaista.

Ette arvaa, mitä mä tein toissapäivänä? Meikä zumbas. Todellakin, meikä zumbas!! Onneksi tästä ei ole mitään kuvallista todistusaineistoa, sillä porukka kuolis ihan varmasti nauruun. Voi elämä. Meikäläinen zumbas, minä joka en valitettavasti ole saanut mitään geenejä oman ruumiinsa rytmikkääseen liikuttamiseen... Meidän perheen miehet (veljet ja isä) aina nauraakin, että oonkohan mä adoptoitu, kun en osaa tanssia?!?! Kiitos. Ne niin letkeesti aina liikuttelee lanteitaan, jos tulee lattarimusaa. Kyllä mäkin mielessäni/ajatuksissani osaan tanssia, mutta koitapa sitten lanteita heilutella jonkun zumbavideon tahdissa... voi elämä. Ilman peiliäkin tiedän, että näytin ihan pelleltä. Sehän ei onneksi ole tärkeintä, vaan se, että liikkuu!! Ja hikihän siinä tulikin. Kissatkin oli ihmeissään ja peloissaa, että mitäs täällä alkoi nyt tapahtumaan. Nyt tuo mummo sekosi. 30min harjoittelin perusliikkeitä ja lantion heilutuksia, sitten riitti. Palaan asiaan, kunhan olen saanut painoa alas vielä hurjan paljon. Nimittäin polvet alkoi paukkumaan siihen tahtiin, että ne oli kipeänä koko loppuillan. Liikaa massaa tuollaisille keikutuksille. Uimahalli tai joku muu "kevyempi" liikuntamalli on varmasti alkuun se parempi vaihtoehto. En missään nimessä tahdo rikkoa näitä minun ainokaisia polviani tässä vaiheessa, kun ovat vielä suht hyvin kestäneet. Katotaan sitä zumbaa sitten vaikka ensi vuonna uudestaan.

Hih. Se on vielä pakko kertoa, että täällä alkaa kohta syntyä sellainen matkakuume. Jee! Kohta saa alkaa laskemaan jo päiviä... kolme viikkoa vielä! Uskon, että aika menee nopeaan, sillä edessä on kolmena viikonloppuna markkinoita ja vieläpä ihan muissa kaupungeissa kun yleensä. Ensi viikonloppuna Kotkaan Ruonalan palloiluhalliin suurmarkkinoille, sitten Itäkeskuksen maalaismarkkinoille ja vieläpä Tampereelle maalaismarkkinoille. Jee. Jos saisi vähän tienattua vaikka matkarahaa.

Pakko laittaa vielä yksi gallup käyntiin. Taisteltiin Ukko-Kullan kanssa yhdestä sanasta. Sanoin näin: " Hitsi, mikä röyhkiö meillä on tossa makuuhuoneen sohvalla!" (=vaatekasa) Ukko-Kulta nauroi ja sanoi, että se on röykkiö. " Ei kaih sithä hootakkaan jokha paikkhaan laitheta." Mä olen aina sanonut röyhkiö. Mitä sä sanoisit?