Yesh!! Ensimmäinen rankka sytoviikko on takana! Jipppiii! Viikon sisällä viisi hoitoa, huh. Eilen en saanut aikaiseksi kirjoittaa, meni taas löhötessä hoidon jälkeen. Lähdettin me illalla Ukko-Kullan kanssa kauppaankin, vaikka minua väsyttikin, ajattelin lähteä mukaan, jotta näkisin sitä normaalia elämää ja vilskettä. Olipa jännä reissu. Kaupassa alkoi etomaan kaikki ruuat.. kun yritin miettiä mitä sitä viikonloppuna söisi, sitä enemmän minua etoi. Olen tällä viikolla huomannut, että ruuan tarvitsee valmistua nopeasti nälän iskiessä ja ruokaa ei saa miettiä liikaa. Jos miettii liikaa tai sitä valmistaa liian kauan, niin alkaa yököttämään aikas kamalasti. Ruuan haju tekee pahaa, jos sitä liian kauan haistelee. Olen silti saanut syötyä todella hyvin ja yhtään pahoinvointilääkettä ei ole minun kotona tarvinnut ottaa.

Minulla oli ”sairaana haaveena” , että sytostaattihoitojen yhteydessä tulevien pahoinvointien aikana, voisin irtautua tietyistä turhista mielihaluista.. esim. suklaa ja kaikki muut herkut. Ja näin en niitä sitten enään hoitojen jälkeen voisi enää ikinä syödä. Syöpäoppaissa meinaan kerrottiin, että kannattaa hoitojen aikana välttää kaikkia lempiruokia, sillä voi olla, että ne eivät maistu enään hoitojen jälkeen. Tällä ”sairaalla haaveella” olisin siis saanut kaikki ruokaan liittyvät paheet poistettua? Pöhkö haave... Suklaa on edelleen yhtä hyvää ja otan kyllä sen nautinnon siitä, kun tekee mieli :)

Eilen meillä oli mukava porukka koossa sytostaattihoidoissa. Huone oli täynnä, eli meitä oli 5 naista, minä tietysti taas nuorimpana. Juttu lensi ja hoitajatkin oli perjantaifiiliksissä. Minulla on ollut koko viikon todella ihania ja välittäviä hoitajia, mutta eilinen veti kyllä täydet pisteet. Tämä hoitaja oli ensimmäinen, joka keskusteli muistakin asioista, kuin niistä, mitkä heidän ”täytyy” kirjata potilaskansioihin.. miten vatsa toimii, millainen olo on ollut, onko ollut kuumetta? Tämä hoitaja tuli yhdessä vaiheessa minun eteeni seisomaan ja katsoi minua pitkään. ”Käyt varmaan todella ison mielenmylleryksen päässäsi, kun mietit, että kohta menetätä hiuksesi. Sinun hiuksesi ovat niin kauniit. Miltä se sinusta tuntuu?” Hoitaja sanoi. Mä meinasin oikeasti alkaa itkemään.. Kysymys ja toteamus tuli häneltä niin yllätyksenä minulle. Sain nieleskeltyä ja kerroinkin, että aikasmoista myllerrystä tässä käydään. Välillä parempia päiviä ja välillä huonompia. Toisaalta asiaan jotenkin tottuu päivä päivältä paremmin, kun tapaa hoidoissa näitä samassa tilanteessa olevia. Edelleen se varmasti tulee olemaan kova paikka, kun ne alkavat putoilla, mutta nyt olen päättänyt, että kun putoilu alkaa, niin leikkaa ne samantien pois. Äitini ja tätini ovat luvanneet tulla partureiksi...itketään kaikki sitten mun hiusten kanssa ja nauretaan mun kaljulle.

Eilen koin sytohoidoissa myös hieman pelottavan hetken. Naapurin rouva sai sytostaateistaan allergisen reaktion. Nopeasti hoitajat toimivat ja saivat annettua suoraan suoneen vasta-aineen, mutta kyllä se laittoi miettimään, että tämä ei olekaan niin yksinkertaista. Naapuri oli saamassa toista kertaa hoitoa ja ekalla kerralla ei ollut tullut mitään. Hoitajien mukaan reaktio on aika yleinen, sen voi vain yhtäkkiä saada ja tunnin paussin jälkeen hoitoa voi jatkaa ihan rauhassa uudestaan. Hui. Omaa oloa saa siis tarkkailla siellä ollessa.

En ota, otan, en ota, otan...Tämä liittyy paljon puhuttuun sikainfluessarokotteeseen. Puhutaanpa nyt sitten siitäkin. Voi vitalis, että on pienen ihmisen päätöksenteko tehty vaikeaksi. Ottaako rokotus vaiko ei? Koko viikko on siitä puhuttu hoitajien ja muitten potilaitten kanssa. Kahdelta syöpäosaston lääkäriltä on saatu kommentti. Lääkäri 1: ”Kyllä kannattaa ottaa”. Lääkäri 2: ”Omalla vastuulla”. Otappa tästä sitten selvää... Olen seurannut keskustelua rokotteesta lehdistä ja tv:stä. Oma mielipiteeni on, että informaatio on todella leväperäistä ja jotenkin tuntuu, että onko rokotetta tutkittu tarpeeksi? Miksi tiedonanto on niin sekavaa ja asiantuntijat joutuvat miettimään vastauksiaan ja kiertelemään esim. telkkarikeskusteluissa? Minä kuulun itse nyt sitten kahdella tapaa riskiluokkaan, solusalpaajahoitojen takia sekä ylipainoni takia. Minullahan ei hirveästi ole puolustusmekanismia kehossani hoitojen aikana, joten voihan se sika iskeä kunnollakin. Toisaalta minulla ei ole kehossani rakennusaineita, sillä sytot tappavat myös terveitä soluja. Jos ottaisin rokotteen, saisiko kehoni edes rakennettua siitä suojaa? Onneksi minä päätän vain omasta osastani..en haluaisi olla tänä aikana raskaana ja miettiä asiaa kahden tai useamman ihmisen puolesta. Voi kökkö!

Meillä Vihdissä riskiluokkien rokotukset alkavat ensi viikolla, enkä vieläkään tiedä mitä teen. Rokotusta en kuitenkaan missään nimessä voi ottaa ihan milloin vain, vaan se pitää ajoittaa tiettyyn kohtaan hoitoa. Täytyisi etsiä väli, jossa veriarvoni olisivat suht hyvässä kunnossa. Asiaa tietysti vaikeuttaa se, että saa hoitoja suht tiuhaan, eli milloin on se väli? Ja mitä jos hoitoni vaarantuu sen takia, että rokotteesta onkin jotain haittaa hoidon onnistumiselle? Mitkä ovat yhteisvaikutukset? Näin nopeasti kehitettyä rokotetta ei varmastikaan ole keritty tutkia paljoa.. Voihan sikainfluessa sentään..hyvään aikaan minäkin sairastuin syöpään. Kuitenkin maalaisjärjellä ajatellen.. minä ja Ukko-kulta emme ole sairastaneet mikään syksy mihinkään influenssaan ja jos ja kun sika iskee voimalla tänne etelelään, minä suljeudun tänne meidän hirsitaloon, enkä liiku muualle kuin hoitoihin tarvittaessa. Enkä ota vieraita sinä aikana vastaan. Voisikohan se auttaa? Noh... mä mietin vielä tätä rokotetta. Ei ole pienen ihmisen elämästä tehty helppoa...

Kommenteissa muuten Marja-Liisa kyseli, mikä minun syöpäarvo oli ennen hoitoja. Kyse on varmaankin näistä kasvainmerkkiaineista CA12-5, joka osiltaan kertoo syövästä. Korkeimmillaan ennen leikkausta minulla oli arvo 190. Leikkauksen jälkeen arvo tipahti suoraan 27 ja ensi viikolla saan ekan tuloksen viiden hoitokerran jälkeen. Kyllä minua kuulkaa pänni elokuussa Lohjan sairaalassa ollessani, kun arvo otettiin ekan kerran kasvaimen löydyttyä. Kysyin hoitajalta arvon tulosta ja hän sanoi, että ei minulla ainakaan syöpää ole, sillä arvon pitäisi silloin olla yli tuhat. Kerkesin silloin hetken hengähtää.. Sitten lääkärin kanssa keskusteltua, hän sanoi, että heidän viitearvojen mukaan kyseessä saattaa olla syöpä. Näin epämääräiset epäilyt pidin silloin omana tietonani..ainoastaan yhdelle hyvälle ystävälleni kerroin epäilystä. Vasta kun asia oli varmaa leikkauksen jälkeen, niin silloin kerroin kaikille.. En halunnut silloin huolestuttaa ”turhaan” kaikkia.

Tänään lähti aamu muuten ihanasti käyntiin. Sain nukkua ilman herätyskellon soittoa, sain syötyä tuhdin aamupalan ilman etovaa tunnetta ja katsokaapa kuinka pitkään olen jaksanut kirjoitella.. Eikä väsytä ollenkaan, ainakaan vielä. Koitan tänään hieman siivoilla ja pestä pyykkiä, sillä viikolla olen vain röhnöttänyt sohvalla. Ukko-kulta lähti tekemään polttopuita, jotta saadaan talven ajaksi tarpeeksi lämmikettä kakluuniin ja hellaan. Ja hei- AURINKO PAISTAA!!