Kaikkea sitä meneekin sitten lupaamaan. Lupasin ystäväpariskunnallemme viiden ruokalajin menuun, kun mietimme viime tapaamisella, että tarttee nähdä useammin. Sovittiin jo viime vuonna kalenterista kaksi viikonloppua, jotta nähdään kerran meillä ja sitten kerran heillä. Kyseessä on siis koko viikonlopun kestävä näkeminen. Tapaamisille piti myös keksiä teemat ja meidän sitten yllättäen kääntyi vaaleanpunaiselle puolelle. Teemana on siis Pink Weekend. Hurmiossa menin sitten lupaamaan, että teen vaaleanpunaisen menun... Miksi ihmeessä se sitten yhtäkkiä muuttui viiden sijasta seitsemäksi? Noh, tähänkin löytyy selostus. Mentiin sitten Ukko-Kullan kanssa varamaan se ulkomaanmatka juuri tuolle ennakkoon sovitulle viikonlopulle. Jouduimme aikaistamaan tapaamisviikonloppua kahdella viikolla ja siitä sakkona, minulle ilmoitettiin, että ystävät odottavat sitten seitsemän ruokalajin menuuta. Voi elämä!

Vaaleanpunaisia ruokia.... hmp. Tulee mieleeni berliininmunkki, aleksanterinleivos, katkaravut, pantteripuuro... aikas makeeta. Ei hätiä mitiä, menu on nyt suunniteltu ja ainakin vaaleanpunaisen siitä tekee se, että se syödään vaaleanpunaisilta lautasilta, vaaleanpunaisilla välineillä, vaaleanpunaisessa keittiössä, vaaleanpunaisen pöytäliinan koristamalta pöydältä, vaaleanpunaisessä kynttilävalaistuksessa sekä olen vaatinut, että kaikilla vierailla on jotain vaaleanpunaista. Viinikin on valittu ja se on vaaleanpunaisessa kääreessä se pullo jo valmiiksi. Aikas vaaleanpunainen viikonloppu siis tulossa... eihän meillä muuten, mutta kun on nyt tuo teemaviikonloppu. Jos hyvin käy ja olette kiltisti, niin kamera voi ehkä tallentaa jotain kuvia teillekin.

Muuten täällä hurisee ihan hyvin. Ylämäkeä ja alamäkeä, niinkuin elämän kuuluukin olla. Sunnutai vilahti melkein kuin markkinameiningeissä. Kirjapäällikkö tuli pyörremyrskyperheen kanssa käymään ja meillä oli niin ihanaa. Tehtiin 7-vuotiaitten kaksospoikien sekä 11-vuotiaan Veeran kanssa koruja. Syntyi kuulkaa tähteä, lumiukkoa, munamiestä ja vaaleanpunaista korusarjaa. Syötiin iso kasa spaghettia ja pojat kävivät totuttelemassa ulkona maalaiskylän pimeyteen taskulamppujen kanssa.. josta kyllä seurauksena hieman pelkokyyneleitä.. Voi noita suloisia kaupunkilaispoikia. Veerakin on aina niin ihastuksissaan (varmasti tähän vaaleanpunaiseen), että täytyy varoa, ettei kohta muuta meille asumaan. Niin kiva sunnuntai.

Maanantaina sain sitten tuta taas annoksen syöpäpelkoa, josta ei varmasti hevillä eikä rocknrollilla pääse eroon. Oli meinaan maha niin kipeä koko päivän, että meinasin kirpparille tavaroitani viedessäni, mennä lattialle kasaan hetkeksi (sellaseen vänkyräasentoon/sikiöasentoon). Mahaa sattui koko päivän sekä kävellessä alavatsaa painoi ärsyttävästi. Kuumeinen olokin oli, joten otin ihan päikkäritkin. Hengissä ollaan vielä. Mikä ihme sitten olikaan. Olisikohan maha suuttunut normaaliruuasta ja ilmalaivat eivät päässeet ulos tai jotain? Aivan kamala päivä. Ja mikä sitten onkaan ekana mielessä. Nyt se syöpä tulee taas ja mahassa on maailman suurin kasvain, joka painaa joka paikkaan. Maailman tyhmintä, kun pienestikin johonkin koskee, niin syypää on aina syöpä. Tyhmää! Mene pois mun ajatuksista. Hus!

Meikäläisen matkakassassa on vieläkin itseni kokoinen reikä ja matka lähestyy. 12 yötä enään ja sitten pakataan taas itsemme lentokoneeseen! Huisia! Jeeeeee! Vein kirpparille ison kasan tavaraa maanantaina ja laitoin tavaraa myyntiin myös HuutoNetiin. Ja tuleehan mulle vielä vuorotteluvapaakorvaukset ennen matkaa.. Kaipa tässä pärjätään?! Nyt lähden hiukka koruja tekemään... Eilen jo vähän lämmittelin ja tänään tehään täysillä :D