Päivä päivältä ajattelen vain enemmän tammikuuta ja sen lähenemistä. Tammikuun toisella viikolla, tarkemmin 12.1.2010 minulla on viimeinen sytostaattihoito tällä erää. Viimeisen hoidon jälkeen on varmasti lääkärintarkastus, TT-kuvaus ja muita tutkimuksia. Näitä aikoja minulle ei ihan vielä ole kuitenkaan varattuna.

Saanko ”terveen paperit” tammikuussa? Miten siitä eteenpäin? Uusiiko tämä pirulainen? Kauan saan olla terve? Tosi selkeitä kysymyksiä.. eihän näihin kenelläkään ole taas vastauksia, mutta mielessä ne silti vilahtavat. Pohtimallakaan nuo ei tuosta parane, eikä pohtimalla niitä ratkaistakaan. Tarkemmin ajatellen, pitäisi nauttia tästä hetkestä, eikä stressata sitä tulevaa.

BlogiYstäväni Leena sai tällä viikolla ”terveen paperit” ja jännityksellä odottelin hänenkin tuloksia. Leenalla on tosiaan aihetta juhlaan, sellaisen mylleryksen hän on käynyt läpi tässä vajaassa vuodessa. Lahjaksi/ muistoksi itselleen, hän osti kultaisen sormuksen safiireineen ja timangeineen.. ihana idea. Ihana muisto. Päihitetty pirulainen! Onnea Leena!!

Eipä sitä syöpää niin kannata tässä vaiheessa pelätä tai ajatella tulevaisuutta sen kanssa. Olen kiitollinen kaikista terveistä päivistä tämän jälkeen. Jos pelkonsa kanssa eläisi koko loppuelämän, olisiko se oikeaa elämää? Tätä tietysti vaikeuttaa jatkuvat kontrollit, jotka minullakin on edessä vuosikausia ja alkuun ainakin kahden kuukauden välein. Silloin varmasti pakostikin aina piipahtaa pelko kylässä ennen tulosten saantia. Sitäkin on toisaalta turha nyt miettiä, kun ei olla vielä edes kontrolleissa.. (tästähän kirjoittelin joskus aikaisemminkin)

Tänään tästä kirjoittamisestakaan ei tahdo tulla mitään.. ajatukset jyllää kuin lapset pallomeressä. Jos joku saa taas tästä kirjoituksesta mitään tolkkua, niin pliiiiissss lähetä suomennos minullekin. Välillä tuntuu, että olisi hyvä, jos olisi tehty sellainen Sanna-Suomi-Sanna sanakirja. Johan alkaisi tekstien sisällöt selkenemään (ehkä..).

Täytyy taas todeta, että tänään on näköjään ihme-pohdintapäivä taas. Yritän kerätä tai järjestää elämääni jollain tapaa järjestykseen pään sisällä. Pohtia tulevaa, miettiä mennyttä... Mitä haluan tulevaisuudelta, missä olen vuoden päässä? Mitä mä oikein haluan elämältä? Millä tapaa haluan elää? Mitä haluan tehdä?

Huh. Rankka päivä.