Kaksi päivää pään hakkaamista seinään saa tältä erää riittää. Olihan mökötykset taasen. Onks kellään muulla tällaisia mökötyspäiviä vai onko nämä ihan mun omia juttuja?!?! Sanokaa nyt ees joku, et joo..pliiiisss!

Mahtavan aurinkoinen päivä tänään ja minä olen kaikista ulkoiluhoukutuksista huolimatta viettänyt aikani sisällä. Mitäpä muuta, kuin koruja tehden ja hiukan siivoten. MUTTA: sain ainakin pestyä astiat, joihin ajattelin huomenna laittaa yrtit kasvamaan! Edistystä, sanoisin. Koruja tehtailin ja minuu hiukan naurattaa, kun olen nimennyt ne terapia-koruiksi. Kuinkakohan paljon niitä tarvitsee tehdä, jotta tämä "terapia" on loppuun käyty?! Tai sitten mä olen todellakin terapian tarpeessa..hih. Olen kyllä saanut niitä ihan hyvin myydyksi, ihan vain facebookin kautta ja ystävilleni ja onhan täällä blogissakin joku hurahtanut ja ostanut :) Tilaustöitä tein tänään ja lisäksi kokeilin kaikkea uutta ideaa taas. Kivoilta näyttävät, vaikka itse sanonkin.

Sain vihdoin tänään myös sen mun uuden puhelimen. Ompa jännän oloinen. Aina kestää aikansa, ennenkuin tottuu uuteen. Väri on yllättäen sama eli vaaleanpunainen. Eihän muun värinen puhelin voi ollakaan! Muistan kun silloin joskus 90-luvun alussa ostin ensimmäisen nokian kännykän ( joka maksoi 2000mk).Olisko se sitten ollut Nokia 2100, hieno tiiliskiven kokoinen ja valkoinen, kun silloin ei ollut kuin valkoisia ja mustia puhelimia. Antennikin siinä oli, sellainen tarvittaessa nostettava. Minä sitten "näppäränä tyttönä " irrotin kuoret, teippailin hienoja kuvioita niihin ja vetäisin vaaleanpunaisella spray-maalilla kuoret uuden väriseksi. Löytyyköhän tästä maailmasta mitään, mitä minä en olisi maalannut...jos vaaleanpunaista ei ole ollut tarjolla?! Muistan, kun olin veljeäni moikkaamassa Lontoossa ja puhuin tähän hienoon pinkkiin puhelimeeni, niin minut pysäytti kadulla nainen ja kysyi, että mistä minä noin hienot kuoret puhelimeeni olin saanut. Lontoossa!! Olin niin pollea!!!

Vakavimpiin juttuihin. Päivät on menneet todella nopeaan ja ihan en taas tiedä mikä ihmeen päivä onkaan menossa. Sama kuin silloin pidemmälläkin sairaslomalla, päivistä häviää se arjenrytmi. Eikä tietysti niillä päivillä ole niin väliäkään!? Paljon olen taas pohdiskellut mennyttä ja tulevaa, varsinkin noina mökötyspäivinä. Blogiystävä Leen@n  alaspäin mennyt kunto ja alkanut saattohoito on myös täällä laittanut monta asiaa pyörimään mielessä. Kuinka kavala tuo syöpä onkaan... Ihanaa on huomata, kuinka paljon on Leen@n ympärillä ihania ihmisiä, tuttuja ja tuntemattomia. Itsekin käyn useaan kertaan päivässä siellä blogissa piipahtamassa ja lukemassa viestejä. Mikä lämpö ja välittämisen tunne siellä tuleekaan.  Tavallaan Leen@nkin takia on itsekin palannut viime syksyyn ja siihen sairastumiseen. Mitä, missä, miten, milloin!? Mitä minulle tapahtui. Mitä olisi voinut huonossa tapauksessa käydä. Aikasen moista mielenmyllerrystä. Ihan kuin olisi ravistelluin liikkein herätetty syvästä unesta.Kieltämättä pieni pelkokin heräsi, vaikkakin kaikki on tällä erää hyvin. Mutta pirullinenhan tuo syöpä on ja jokaisella niin erilainen. Onhan se jännä, kun ensimmäiset puhtaat paperit sain kontrollista, niin kirjoitin tuohon blogin esittelyyn vasemmalle, että syöpä pilkottelee teksteissä varmasti kauan.. Kyllä se kuulkaa mielessäkin pilkottelee, melkeinpä päivittäin..noh, ehkä kuitenkin vielä päivittäin. Henkisen toipumisen matkalla olen. Mietin mitä koin ja koen tulevaisuudessa. Aikas pitkä ja kuhmunen on tämä matka, sen takia varmasti noita mökötyspäiviäkin on ziljoona kertaa enemmän kuin ennen.

Turinoista touhuiluun. Otin tänään kuvan teille mun pitkistä koruista. Tällaisia olen kehitellyt.. Kaikkia en siis tehnyt tänään!!

Koruja varten olen nyt tehnyt eri blogin. Käyhän kurkkaamassa: Sekaisin fimosta