Kyllähän laittaa flunssa ihmisen naatiksi ja vedon pois. Menis, mut ei jaksais. Nenuli täynnä sitä itteensä, kurkkua kuivaa ja kipristää. Pulinat pois, vai mitä? Kävinhän mä siellä gynelläkin tänään.. KAIKKI ON KUNNOSSA! Ei mitään jättiläiskasvainta munasarjoissa, vaikka siltä on tuntunut, kun housut alkavat olla tiukkoja. Kiristys johtuu siis vain varmaankin nesteistä ja väärästä ruokavaliosta..kun kerran päästin sen lipsahtamaan sairastuessa. On tullu lihhoo lissee luitten ympärille ja paljon. Eipä voi muuta, kuin kehua Suomen syöpähoitoja ja niiden pahoinvointilääkkeitä.

Yksityisen lääkäriaseman lääkäritäti oli ihana, ystävällinen ja empaattinen, mutta ei hänkään tuntunut ihan kaikkea ymmärtävän, sillä äidinkieli ei ollut suomi. Pääasiat saatiin kyllä kirjattua. Kyllä se syöpä-sana kuulkaa lääkärinkin pysäyttää... Harvemmin varmaankaan tällainen syöpäsisar sisään vastaanotolle kävelee, kun kontrollit syöpäosastoilla on niin hyvät.. mutta hän ymmärsi yskän ja tiesi, että tarvitsen tarkastusta henkisen hyvinvoinnin takia. Teki ensin painelu-tutkimuksen ja sanoi jo silloin, että kaikki on kunnossa, että tarviiko tässä ultraa tehdä. Pyysin sen kuitenkin, sillä sen takia olin sinne mennyt. Rahansäästöä lääkäri varmaan ajatteli, sillä pelkän ultran hinta oli 92,00€. Olin sen kuitenkin valmis maksamaan, jotta pääsen tyhmistä ajatuksistani eroon. Nyt sitten tiietään, että ruokavalio on piakkoin vaihdettava takaisin vähähiilihydraattiseen ja kuntoilu on aloitettava... muuten poksahdan!

Mutta kyllähän oli jännä käynti.. Lääkäri melkein halasi minua, kun lähdin pois sieltä ja hän sanoikin, että nyt on päästävä pois syövän aiheuttamasta surusta ja alettava harrastamaan, nauttimaan elämästä. Kuinka oikeassa hän olikaan.. on aika siirtyä eteenpäin. Suurin urakka on tehtynä, kun rankat hoidot ovat ohitse ja tästä olisi sitten jatkettava sitä ”oikeaa elämää”. Paluu arkeen alkaa. Tunnelatausta oli myös tässä päivässä.. meinasin alkaa kassalla laskua maksaessa itkemään, niin helpottunut olin. Pidin kuitenkin mölyt mahassani, sillä se olisi varmaankin aiheuttanut suurta ihmetystä muissa asiakkaissa ja Ukko-Kullassa, joka oli mukanani.

Lämpö muuten nousi eilen 37,3C, eli pikkaisen koholla..mutta toisaalta minulla on ollut sen verran lämpöä lähes päivittäin leikkauksen jälkeenkin. Mistäköhän ihmeestä se johtuu? Jotain on jossain, mutta ei sitä ole lähetty selvittelemään. Eipä tuo muuta aiheuta, kuin hieman pöntön olon illaksi..mutta mietin vain, että jos palaisi nyt töihin ja iltaisin olisi aina lämpöä, niin kuinka väsynyt olisin? Vai onkohan se normaalia, että ruumiinlämpö vaan nousta suhisee nyt tästä myllerryksestä ja jään loppuiäkseni ”ylilämpöiseksi”? Noh... asiat tuppaa selviämään aikanaa. Voinhan mä tästä taas mainita Itte-Ylilääkärille, kun hän soittelee TT-kuvien tuloksia.

Hieman kanttuvei-olo on taas, kun koko päivä meni tuolla kylillä juostessa (lääkärissä, kaupassa ym) Kaverini Sohva huutelee tuolta olohuoneesta niin suloisesti. Kerkiän katsomaan Emmerdalea, kun Ukko-Kultakin karkaa ulos puuvajaan sikarin naatiskeluhetkelle. Aika katsoa siis saippusarjaa rauhassa.

Meinaan ottaa yhtä rennosti, kuin Jesse James tässä kuvassa.