Huh-heijaa.

Kukakohan mun päähän on laittanut sellaisen tiedon, että noilla koruilla vois elää? Missäköhän mielentilassa taikka -häiriössä olen miettinyt, että niitä tekemällä mulla olis kiva, ihana elämä ja ei tarttis mennä enään kellekään muulle töihin? ...joku se on ollut. Joku sellanen, joka on ollut yltiöpositiivisella päällä ja päättänyt, että tämähän onnistuu, jos niin itse kovasti tahtoo. Voin kertoo, että ei ihan Tampereen reissun jälkeen ole tällaiset fiilingit.

Lähdetäänpä siitä, Tampereen markkinapaikka maksoi 90€, bensat tietty, että pääsee perille. Hotelli vuokrattuna erittäin edullisesta ja viihtyisästä hotellista, puoliksi kirjapäällikön kanssa 18€. Keskustorin läheisyydestä EI ole tällä kertaa huolehdittu ilmaisesta kauppiasparkista, vaan parkkis kustantaa 2,80€/TUNNILTA... onneksi otan omat eväät mukaan ja kahvikin on termarissa. Perjantain kymmenen tunnin myynti on 5€. Hip-hei. Väsyneenä ja maansa myyneenä hotelliin nukkumaan. Ottaa aivoon. Lauantaina edessä 8 tunnin päivä ja odotuksia ei päivästä ole, sillä Tampere on tässä vaiheessa kirottu (anteeksi tamperelaiset!). Parempi päivä. Ovelana parkkeeraan pienen yarikseni telttojen viereen, sehän on niin pieni auto, ettei sitä varmaan kukaan huomaa. Ei mene parkkimaksua ja se on jo sellainen olo, että olisi voittanut lotossa. On kylmä ja kostea keli. Kädet on ihan jäässä, mutta teen kuitenkin jäisillä sormillani töitä. Laitan tulevia korvakoruja kasaan pienen pienillä korumetalliosilla. Kelloa katsotaan puolen tunnin välein, että koska kehtaa lähteä kotia. Ihmisiä on enemmän kuin perjantaina liikenteessä, mutta sade ja viileä ilma ei houkuttele ostamaan ainakaan kesäkoruja. Yllättäen muutaman asiakkaan kanssa saan kehitettyä hienot keskustelut ja saan nauraa, sekä "höpötellä". Tuokin on jo viikonlopun pelastus. Perjantaina, jos sanoi jollekin lähestyvälle MOIKKIS, niin he säikähtivät ja lähtivät karkuun (anteeksi tamperelaiset!). Eräs vanhempi rouva tulee kysymään minulta magneettikoruja. Eihän minulla sellaisia... Nämä on näitä minun itsetekemiäni koruja vain. "Oikein design-koruja", sanoo vanhempi rouva. Design-koruja, OIH, sydäntäni lämmittää tuo hieno sana Tampereen keskustorin kylmyydessä. Kukaan ei ole ikuna sanonut, että koruni voivat olla DESIGN-koruja. "Kom-sii-kom-saa", lauantain korumyynti 60€. Parempi kuin perjantai, mutta kulut veivät vielä paljosti enemmän. Oikein hölmöläisviikonloppu!

Tässä vain elävä tarina siitä, kuinka käsityöläisyys välillä kannattaa tai ei kannata. Välillä on hyviä markkinoita ja välillä todella huonoja. Odotan niin kesää ja auringonpaistetta.

Onneksi tuleva viikonloppu on vapaa!!! Silloin vietetään tyttöjen iltaa kummitytön äitin kanssa. Jeeee! Edessä on kasapäin videoita lukioajalta (eli ziljoonan vuoden takaa), ehkä hieman punaviiniä ja varmasti kanasalaattia. Mä ootan niin jo tätä markkinavapaata viikonloppua!

Kaikesta huolimatta, vaikka Tampere meni myynnillisesti ihan pepulleen, niin taas täältä noustaan. Kirjapäällikön miehen sanoin :" Rinta leukaan ja kohti uusia nöyryytyksiä" (hih.Klo 14:58 korjaan: SIIS leuka rintaan!!!)... Kyllä mä tän vielä jotekin saan onnistumaan. Hassua...mistä tota yritystä riittää? Hullupää varmasti olen.

Muistakaahan osallistua arvontaan TÄÄLTÄ , vielä on aikaa perjantaihin saakka.

PS. mun tukka on ihan tyhmä, kun kiharat lähti. Mmmmrrrrrr. Tämä vain lisäyksenä tähän muutenkin "tyhmyystekstiin".