Heräsin aamulla ja tuntui, että joka paikka oli jumissa. Ei näköjään auttanut Tempur-sänkykään tähän jumitilaan ja sittenhän mä muistin, kuinka eilen hikoilin ja ähersin siivoten putkisten jälkiä. Sepä oli sitten sellaista hyötyliikuntaa.. vähän niinkuin se syksyinen pakkasen sulatuskin silloin kerran.

On se jännä, miten päivät vaan menee tällä hetkellä eteenpäin. Ne vaan menee. Ihmeellistä, jos tänään aamulla pitää miettiä mitä eilen tein. Viikonpäivät tuntuu kaikki samalta ja aika tuntuu menevän nopeaan tai sitten välillä ihan hirmuisen hitaasti. Enpä tiedä onko ajalla tällä hetkellä elämässäni edes määrettä.. Tämä hetki vain on ja eilinen on jotenkin sumua. Jos joku kysyisi minulta, että mitä tein viime tiistaina, minun pitäisi se täältä blogista katsoa, sillä mitään aavistusta ei olisi. Jännä tilanne.

Jotenkin tuntuu siltä, että nyt kun hoidot päättyivät ja sain puhtaat kuvaustulokset, niin ihan kuin olisin tyhjän päällä. Älkää ymmärtäkö väärin, olen tietysti onneni kukkuloilla, että puhtaat paperit tuli ja niin pitää ollakin. Jännä olo kuitenkin, eikä sitä osaa oikein selittää. Hassua, juuri kun tätä kirjoitan, niin kuuntelen samalla tuota blogini tämän hetkistä musiikkia ja sieltä soi Jippu: En osaa elää. Vaikka siinä puhutaankin rakkaudesta, en osaa elää ilman sinua, niin jotenkin tuntuu samalta. Jotenkin en osaa elää tällä hetkellä tai tarkemmin sanoen en osaa ehkä päättää miten eläisin. Suunnitelmia ja lupauksia olen tehnyt täällä blogissanikin ainakin miljoona (onko ketään pitänyt kirjaa?!?) Niitä tässä on vain alettava toteuttamaan pikkuhiljaa. Aikasmoisen mullistuksen tuo syöpä saa pienessä ihmisessä aikaan, on se jännä.

Tänään käytiin Ukko-Kullan kanssa pankissa hoitamassa asioita ja olipa jännä, kun pankin täti halusi sitten samalla kartoittaa meidän tulevaisuuden suunnitelmia. Kysymykset tuntuivat jotenkin niin korneilta... Pankin täti :” Teidän perheeseen kuuluu kaksi aikuista, vai kuinka? Oletteko suunnitelleet perheenlisäystä?”. Teki mieleni sanoa kivalle tätille päin naamaa, että eipä kuule lapsia nyt tule, kun justiinsa tässä tämä syöpäkin oli (tai on?!)... Miten sitä tuleekin välillä sellainen kiukku vieraita ihmisiä kohtaan. Eihän he voi tietää, mitä toiset on käyneet läpi tai mikä se terveydentila esim. on. Mutta kunhan raivostutti. On niillä pankeillakin kysymykset nykyään, höh. Olis pitänyt varmaan ottaa jotain lapsenteko-lainaa. EI saa olla vihainen, kun toinen tekee työtään. Mun sisäinen kiukku näköjään pyrkii taas esille..Hus, mene pois.

Tänään on ollut taas mielettömän kylmä ja lämpöäkin on ollut muutamana päivänä. Mistäköhän sekin nyt taas tulee?! Välillä menee viikko, ettei ole lämpöä ja sitten sitä taas tulee. Kuullostaa maailman tyhmimmältä, mutta mulle tuo lämmönnousu tuo aina mieleen syövän tai sen, että kaikki ei ole kropassa ihan kunnossa. Noh, ei tietenkään ole ihan kunnossa, mutta mitään merkittävää ei ole ikuna tai koko syksynä löytynyt kuumeilun tai lämpöilyn syyksi. Kaippa mä oon vain sitten niin kuuma pakkaus?!?! Sanna-satalasissa... moottori on ylikuumentunut?

Ps. Ukko-Kullan nenä vuotaa edelleen...