On se jännä, kun täällä blogissa käy joku ihme hörhö aina kiukuttelemassa välillä.. Hirveän äkäinen ihminen.. Hih. Aihetta olikin eilen riehua! Tänään meinas olla hieman ärräpurri-päivä myöskin, mutta onneksi tuli niin kiire ettei kerinnyt hirmuisesti murista. Hirmuisesta kiireestä ja erikoistilanteista kuitenkin selvittiin, kiitos loistavan ja joustavan tiimin.
Tänne blogiinhan on helppo sitten öristä ja kiukutella, sillä en minä yleensä sitä ärripurria hirveän helposti töissä näytä.. Eikä siitä olisi siihen tilanteeseen mitään apuakaan, vaikeuttaisi vain päivää entuudestaan. Minä se sitten soittelen ystäviä läpi työpäivän jälkeen ja kiroilen heille maailman menoa ja nyt tietty päästelen höyryjä tänne blogiin. Töissä voin täysin rinnoin vannoa, että minun naamasta ei varmasti suurinkaan päähänotto näy! Sen olen palvelualalla oppinut, että tatti-otsaa ei asiakkaille ja henkilökunnalle hevillä näytetä. Hih. Aikas kiva lause.
Mutta täytyy sanoa, että kiitos, kun huomenna on jo perjantai. Vapaat tulee kyllä taas niin tarpeeseen. Odotan oikein lauantaita, kun saa nukkua ilman herätyskelloa!!!! Jippppiiiii! Toisaalta tapahtumarikas viikonloppu on tulossa. Lauantaina saan kunnian leipoa maailman ja universumin parasta suklaakakkua, joka sitten sunnuntaina kuljetetaan kummitytön synttärikesteille Vantaalle. Tuolla suklaakakulla on muuten ihana nimi: Enkelten ruokaa pahoilaisen kakussa. Se on niin tajuttoman hyvää, että.... Siis niin hyvää, että taju voi lähteä!
Huomenna menenkin kauppaan ja ostan sitä kaalia. Kokeilen Leen@n kikkaa hoitaa kaalikääreillä turvonneita jalkojani. Saatte sitten kuulla, miten minun kävi. Yhtenä yönä muuten käytin hyväkseni hienon uutukaisen Tempur-sänkymme moottoroitua pohjaa ja nostin yöksi jalat hieman koholle. Eipä ollut mitään apua.. hieman levottomasti nukuttu yö ja jalat kuin rantapallot.. On se jännä, ettei se lääkäri sitten mitään tähän vaivaan keksinyt, siis helpotuskeinoa. Ehkä se on sitten tämä ylipaino..ja jaloillaan olo?! Eikä sille voi vain mitään, mutta pentele, kun en saa tuota painoakaan putoamaan. Lääkäri muuten tokasi, että juuri tuo muutaman kilon painovaihtelu kertoo siitä, että nestettä kertyy nyt enemmän kroppaan. Juup, mutta mitähän sille tekis? Ei noita luontaistuotteitakaan viitsisi oikein napata, kun olen kuullut, että ne voi innostuttaa tässä vaiheessa syöpäsoluja lisääntymään nopeammin?!
Mun teki eilen jotenkin pahaa illalla, kun eilisessä kirjoituksessa kirjoitin, että sytostaatit olisi turmelleet aivoni..kun menin tuohon lopetusprojektiin töissä mukaan.. Se oli aikas pöntösti kirjoitettu apinanraivossa. Olen vain sen lupauksen itselleni tehnyt, että se mikä on julkaistu, niin sitä ei poisteta. Se jää nyt pieneksi häpeäpilkuksi tänne. Muistan kun Kitsune omassa blogissaan kirjoitti syto-aivoista (chemo brain), että oikeasti, jos on hieman höntti, niin se voi olla kiinni noista hoidoista. Millään en tarkoittanut kenenkään mieltä pahoittaa! Omasta mielestäni vain hölmö vertauskuva, nyt kun tarkemmin miettii.
Meikäläisen pelastus on kyllä työhommissa se, että tiedän tasan tarkkaan sen päivän milloin tuo ravintola menee kiinni ja tuo projekti päättyy. Ei sitä varmaan muuten jaksaisi. Onneksi keittiöpäällikkökin tulee ensi viikolla taas töihin, niin saan silläkin saralla hieman helpotusta.
Sata asiaa taas tässä kirjoituksessa, mutta pakko vielä kertoa hiuksista. Mä saan jo niitä hieman ”muotoiltua”. Hih! Mä teen aamulla vesikampauksen. Jakausta ja tiettyä suuntaa, mihin hiuksia väännän.. Ihan vielä ei kyllä suoristajaa tai kiharrinta saa käytettyä (...siis ei todellakaan), mutta kiva, kun saa hieman muotoiltua. Sen taitaa huomata kyllä vain meikäläinen itse, mutta mitä sen on väliä? Korvien päälle on vaan alkanut sojottaa hieman hiuksia, ne ei sitten taivu mihinkään suuntaan... on tää aikas hauska kokemus. En muista kerroinko jo joskus, mutta serkkuni tokasi minulle hyvin.. ”Mieti, että kuinka montaa hiustyyliä saat kokeiltua, kun ne pikkuhiljaa siitä kasvaa?!” Niin just!! Hirmuisen montaa eri tyyliä, jipppiiiii!
Kommentit