Tiedättekö sellaista asiaa, että mä olen ihan pimahtanut. Pimahtanut noihin fimokoruihin.. Ihan hullua. Tämäkin päivä vain vilahti, kun toteutin päässäni olevia ideoita taas taikinoitten kera. Ihan kreisiä!! Mihin ihmeeseen minä nuo korut oikein laitan? Nyt on oikeasti alettava toteuttamaan oman työnurkkauksen tekemistä, sillä tästä ei tuu enään mitään. Kaikki paikat alkaa olemaan täynnä koruja.

Ding-Dong.

Mutta kivaahan tuo luovan "työn" tekeminen on. Niin hurjan hauskaa. Osa niin ihanista ideoista on tietty tuhoon tuomittu, mutta kokeiltava on kaikkea mitä päähän sattuu. Tehdessäni viikolla sitä tilaustyötä, missä oli ruusuja, niin tuli mieleeni ravintolakouluaikaiset haaveet kondiittorin ammatista. Niin ihanaa on aina ollut tehdä käsillä, näprätä taikinaa taikka marsipaania, samanmoista ainetta molemmat.

Eilinen yö meni valvoessa, kun seurasimme euroviisuja. On ne kyllä hassut kilpailut ja niin hassuja kappaleita. Mun suosikki sen voitti, ihastuin kappaleeseen heti, sen ekaa kertaa kuullessani. Jännittävä ääni tuolla nuorella Saksan tytöllä ja viisussa jotain retrohenkistä rytmiä. Paras voitti.

Eipä mulle ihmeempiä tänään.. koruja, koruja, koruja. Mieli on ollut kirkas, eikä mököttämään ole tällä erää kerinnyt. Kiva niin. Johan tuota matalapainetta oli jo pidempään ilmassa (pihalla sekä päässä). Ensi viikolla voisin yrittää vihdoin laittaa jotain kasvamaan pihalle ja ulkoillakin vähän.. jos en sitten eksy korujeni kanssa johonkin.