Ehkä tahtia tarttis taas vähän hiljentää? Taitaa mennä aikas lujaa, kun ei tännekään kerkiä mitään kirjotella... saatikka kotona edes siivota. Enemmän sotken nykyään ja kohta varmaan tarttee alkaa ruokkimaan pölykoiriakin, kun sen verran isoiksi ovat päässeet.

Korupuolella alkaa olla hulinaa. Kevät ja kesä on tuloillaan, ihmiset vaativat jo värejä kaulalle ja korviin ja siinähän Elvari Korut tulee apuun. Hulinata ja huisketta on siis riittänyt. Viikonloput hurahtaa pitkinä päivinä markkinoilla ja tänään eksyin Helsinkiin Tilkan hoivakodin myyjäisiin korujeni kanssa. Huh.

Jotenkin sitä aina pelkää, että kovan tohinan jälkeen tulee väsymys ja kova sellainen. Mutta tartteeko sitä edes tässä vaiheessa miettiä taikka murehtia. Tämän vuoden kevät on täysin erilainen kuin viime vuonna. Viime vuonna taistelin alkavan masennuksen kanssa ja mieli oli todella apea, sekä voimat ihan loppu. Edes auringonpaiste ei tuonut mitään iloa. Nyt on ihan toisinpäin. Olen kuin duracell-pupu joka on herännyt talviunilta... ziiiiuuuh ja viiiiiuuuuh vaan kuuluu kun syöksyn paikasta toiseen ja ettei elämä kävisi tylsäksi, jotain projekteja tarttee aina miettiä lisää. Jos eessä hahmottuu tyhjä viikonloppu, katson heti kalenterista, että josko nyt jossain olis jotain kivaa tapahtumaa, minne voisi korujen kera mennä. Eipä ole paljoa tyhjiä viikonloppuja tiedossa.... Poriinkin pitäisi karata vappuna markkinoille, jos vain paikan vielä saan :D

Jos olen aikaisemmin puhunut /kirjoittanut tässä blogissa touhottamisesta ja joskus jopa supertouhottamisesta...niin tää alkaa olla jo mega-super-ältsin-mieletöntä-touhottamista..... Apuaaaaaaaaaaaaaa. Onneksi pysyn itsekin mukana. Vielä. Ehkä.