Niin sitä sitten yöunet hävisi tyystin viime yönä. Kuinka hullua... Pääsyylliseksi tähän osoitan kyllä suorin sormin tuon töihinpaluun. Kyllä se vaan alkaa kivistää mahanpohjassa vaikka kuinka sitä yrittäisi olla ajattelematta. Miten tästä on tällaista tullut?! Minä se sitten makasin kolmeen asti pimeässä maaten, kuuntelin Ukko-Kultaa joka levollisesti kuorsasi vieressäni ja kissat kuorsasivat olohuoneen sohvalla. Rauhallista, mutta uni ei vain tullut.

Viideltä soi sitten herätyskello jääkiekko-ottelun takia. Minusta tuntui, että olin vasta juuri nukahtanut ja havaittavissa oli maailman suurin kiukkukohtaus, joten jäin sänkyyn makaamaan jääkiekosta huolimatta. Yritin nukkua, mutta Ukko-Kullan maalikiljahdukset pitivät minut selvillä, miten matsissa edettiin. Ihan mahoton yö ja aamu. Enpä muista koska olisin nukkunut noin vähän ja noin levottomasti.. varmaankin joskus, kun on saanut odotella tutkimustuloksia sairausaikoina.

Olin eilen päättänyt, että karkaan Tiinan kutsumille virtuaalikamu-kaffituksille, mutta lähdostäni ei tullut sitten yhtään mitään tänään. Huonosti nukutun yön jäljiltä miljoona asiaa mielessä, mitkä pitäisi tehdä ennenkuin lähden töihin huomenna. Jotenkin valmistuin samalla tapaa, kuin silloin noihin rankkoihin sytostaattiviikkoihin. Ruokaa valmiina, pyykit pestynä, suht siistiä, astianpesukone tyhjänä jne... jotta voin suoraan töistä tulleena vain rojahtaa sohvalle ja vain olla. Veikkaan, että ensi viikosta saattaa tulla aikas väsynyt viikko.. olenhan viimeksi ollut töissä viime vuoden juhannusviikolla... Ihan hirmuisen pitkän aikaa sitten. Höh. Toivottavasti teillä kaikilla kaffille sattuneille oli hauskaa, olitte kyllä mielessäni, kun täällä käsin lyhensin yhtä työpaitaa huomiseksi.

Mahaa oikein kipristää, kun ajattelenkin huomista. Aamulla kahdeksalta pitäisi olla Espoossa. Tietänee sitä, että kello soi aamulla jo ennen kuutta, sillä tuo kelikin näyttää täällä aikas huonolta tällä hetkellä. Ihan varmasti pyörin tulevankin yön, enkä saa nukuttua. Mulla taitaa tuo uni olla aikas herkkää, reagoi heti. Ukko-Kulta aina naureskeleekin, kun kerron hänen kuorsanneen, että eikös sänkyyn mennä iltasin nukkumaan, eikä ajattelemaan asioita.. Näinhän se on. Voi kun toivoisin, että olisi tuollainen heti-nukahtamisen-taito välillä.

Vielä olisi hieman hommaa ennen huomista. Mustat suorat housut pitäisi hieman virittää ja pyykkiä saada kuivumaan. Jauhelihapihvitkin piti vielä paistaa ja sämpylöitä leipoa..mutta en mä nyt kaikkea saa millään tehtyä. Hitsiläinen. Minuu ahdistaa tänään. Miks töihinpaluu vaikuttaa näin hemmetin vaikeelta? Veikkaan, että tämä on toisaalta ihan normaalia.. Äkkiä niihin töihin taas tottuu.

Olipas mutinavirsi. Höh. Ei kiva. Ei pitäis valittaa, kun on tervekin...

(edit. enhän mä valita... mua pelottaa)