Väsymys on hurja, mutta pakko tulla pienesti pölisemään, ettei ala puhelin soimaan ja tulee kyselyitä perään, että ollaanko sitä kunnossa, kun blogia ei päivitä...

Mä oon aina pitänyt (aina, siis nämä 4 viikkoa), että nuo sytohoidot on samalla sellaista terapiaa, kun tapaa muita ja saa höpötellä omista kokemuksista. Tällä viikolla on ollut vähän eri meininki, tai ainakin mun olo on ollut erilainen. Mielettömän ihana hoitaja on ollut tällä viikolla ja olenkin ollut kiitollinen, että nämä 3 päivää oli sama hoitaja. Huonekaverit ovat olleet sitten jotenkin tällä viikolla huonokuntoisempia... sehän se mielen matalaksi laittaa.

Huoneessa on 2 sänkypaikkaa ja 3 tuolipaikkaa. Mä olen aina tuolipaikalla, sillä tiputukset on suht nopeita. Sängyssä olevat on yleensä tiputuksessa koko päivän ja nukkuvatkin suurimman osan ajasta. Nyt vaan jotenkin tällä viikolla kaikki huonekaverini ovat olleet kauhian kalpeita, huonovointisia ja laihoja.. Vierustuolissa on nyt parina päivänä istunut rouvia, joilla on ollut levinneet munasarjasyövät.. Ensin ”parantuneet”, mutta sitten kontrolleissa löydetty etäpesäkkeitä keuhkoista ym.. neljättä kertaa oli tämänpäiväinen rouva sytostaattijaksossa erinäisten etäpesäkkeitten takia. Huh..Koitapa tässä sitten keksiä positiivisia ajatuksia.

Olenko itse tuossa tilanteessa joskus? Hoitajakin puhui vieruskaverini kanssa, että syöpähän on tavallaan krooninen sairaus..kun sen joskus saa, niin siitä ei pääse eroon enää. Toisilla se voi pysyä kiltisti pois ja toisilla se voi ilmestyä vähän väliä. Aikas rankkaa alkaa näin nuorena miettimään tuollaista..krooninen sairaus...syöpä. Jotenkin olin aina ajatellut, että siitä joko parantuu tai sitten ei.. 2 vaihtoehtoa. No eihän se maailma niin mustavalkoinen olekaan, vaihtoehtoja on monia ja turha niitä tietysti murehtia. Mun ensimmäinen tavoite on saada nämä 12 viikon hoidot loppuun kunnialla ja taistella ”terveen paperit”. Sitten jos tuo syöpäpaholainen näyttäytyy uudelleen, niin sitten taas kerätään uudet tavoitteet ja taistelumielet, luovuttaa ei saa. 10 vuotta on kontrollia hoitojen jälkeen... aikas pitkältä ajalta vaikuttaa, mutta hyvä että kontrolloidaan.

Pitkä taival tässä vielä edessä on, mutta sellasta se sitten on. Päivä kerrallaan ja 90%:sesti positiivisella mielellä. Karkaan ummistamaan simmuja sohvalle, nati-nati.