Minähän vertasin joskus blogin kirjottelua työhön.. Niinkuin töissä luetaan sähköposti, tehdään työvuorolistat ym. , niin minä päivitän sairaslomalla omaa blogiani. Pidin pitkästä aikaa vapaapäivän, melkein teki pitää kaksi, mutta oli vain pakko tulla höpisemään. Tulee muuten liian kova ikävä.

Ihana viikonloppu takana. Lauantaina tulikin äkkilähtö ystävien luo viettämään iltaa, nauttimaan hyvästä ruuasta ja ”pienestä määrästä” punaviiniä. Nam ja lurps. Ihanaa oli. Täytyy tehdä tuota taas useammin. Liian pitkään kuluu välillä aikaa, kun näkee ystäviä ja jotenkin sitä aina nauretaankin useitten kanssa yhdessä, miten se on niin ihmeen vaikeaa välillä löytää yhteistä aikaa. Mullahan sitä aikaa on nyt tällä hetkellä vaikka muille jakaa, mutta eipä tarvitse miettiä kuin viime vuoden kevättä, niin ei minunkaan almanakassa ollut aikaa ystäville. Tai sitten jos aikaa sattui olemaan, niin sen halusi viettää todella väsyneenä (työn uuvuttamana) rauhallisesti kotona Ukko-Kullan kanssa.

Iso-A sai eilen houkuteltua minut maistamaan 16 vuotiasta viskiäkin. Minä, joka en todellakaan juo viskejä, konjakkeja tai mitään kirkkaita. Hyväähän tuo oli, kun sen hissukseen joi. Hienon savuista, pehmeää ja suun lempeästi lämmittävää. Sen pienen viskitilkan ja hieman suuremman määrän punaviiniä nautittuani, tänään en ole tehnyt mitään, en yhtään mitään. Ehkä asiaan vaikuttaa sekin, että meillä oli täällä eilen yöllä melkein 30astetta pakkasta ja kotiin tultaessa oli laitettava kakluuniin ja hellaan tuli.. olohuoneessa oli meinaan lämmintä vain +18 astetta. Kyllä meillä täällä maalla on sähköpatteritkin, mutta kylmä hiipii vain sisälle, jos ei yhtään lämmitä puilla. Tultiin siis vierailulta joskus vähän ennen puolta yöltä ja alettiin lämmityshommiin. Lämmitettiin ja odotettiin hiillosta kolmeen asti yöllä, jotta luukut saataisiin kiinni, jottei lämpö menisi harakoille. Voipi olla, että tuo valvominenkin teki hieman naatiksi. Ei sovi enää tähään ikään tuollainen riekkuminen aamuyöntunneille. Hih. En valvo enään kyllä noin pitkään.

Tämä viikonloppu oli ihana paussi tuolle mun pohdiskelumaratoonille.. Yskänrakkulakin alkaa jo hieman laskea ylähuulessa. Mieli tietysti vaeltaa jo kohta lähestyvässä TT-kuvassa, sillä tulevalla viikolla minua muistutetaan sairaudestani labrakokeilla. Minua siis pistetään pitkästä aikaa!! Eipä todellakaan ole ikävä... Viikon päästä onkin kuvaus Töölössä ja sitten odotellaan vielä hetki tuloksia. Jännitystä ilmasssa. Sitten saapi nähdä, että onko otettava vaaleanpunainen shampanjapullo kylmään ja poksautettava korkki taivaan tuuliin. Katsotaan sitten. Naureskelin mielessäni, että pitääköhän jokaisen ”puhtaan kontrollin” tuloksista aina korkata shampanja.. kolmen kuukauden välein. Juhlan paikkahan se aina on, jos saa pidettyä sen pirulaisen poissa kehosta, mutta ehkä ei sentään vähän väliä tartte korkkailla pulloja?!?

Eilen sattui hauska hommeli tuolla ystävien luona. Ystävien ihana poika, sanotaan vaikka Pikku-A, kysyi minulta jossain vaiheessa, että miksi ihmeessä mä pidän pipoa sisällä. Siihen sitten vastasin, että kun mulla ei ole hiuksia. Pikku-A tokasi, että miksi en voi hommata sitten sellaista tekotukkaa? Sanoin, etten osaa sellaista oikein pitää, pipo on kivempi. ”aha”, sanoi Pikku-A ja tämä keskustelu loppui sitten siihen. Hauskaa lapsen ihmettelyä ja sitten sitä ei sen enempää puitu. Ei tukkaa ja sillä siisti.

Kattokaas mitä mä sain Iso-A:lta lahjaksi.. Se mies kyllä osaa lahjukset valita. Tätä vaan ei voi ikuna käyttää, ku se on niin ihana tällaisena. (Iso-A itte naureskeli eilen, että varmaan löytyy sitten kuva blogista ja niin löytyykin..hih) Kiitos kivasta lauantaista Tössänä ja Iso-A.