On kuulkaa pohdittu, mietitty ja funtsittu. Oltu hiukka vihaisia ja välillä iloisia, askarreltu ja nautiskeltu. Sitä tämä elämä on tällä erää.

Mä olen miettinyt, että miksi olen niin kiltti?! Miksi ihmeessä suostuin tuollaiseen työhön, mikä tällä hetkellä minulla on, kunnes vuorotteluvapaa koittaa.. Muistan pyytäneeni esimieheltäni helpohkoa hommaa (jos nyt sellaista voi olla...), jotta jaksaisin sairasloman jälkeen paremmin, kun kuntokaan ei ole niin mahtava. Mitä sitten sain?! Sain hirmuisen urakan ja kamalan stressin lopetettavan ravintolan kanssa. Eihän siinä tietty voi, kuin omaa napaa tuijottaa.. minähän suostuin moisen homman hoitamaan. Mutta tiiättekö mitä!?!? Paljastan salaisuuden: Mä en osaa sanoa ei. Jos mua pyydetään tuollaiseen hommaan pienessä hädässä, niin mähän en sano ei, vaikka olis pää kainalossa.. Ja kun mä pönttöpää menen läpi vaikka tiiliseinän, niin vaikka mua pikkasen huikois ja stressais, niin sitähän en näytä kellekään (paitsi kailotan taas täällä). Mä kestän, mä kärsin, stressaan, hakkaan päätä seinään salaa. Tällainen mä vain olen. En ole luovuttaja ja vaikka mua kuinka nyt väsyttää ja pännii tuo homma, niin tiedän itseni, että tulen sen kunnialla hoitamaan loppuun. Tällanen mä vain olen. Toivottavasti kukaan esimies ei mulle sano joskus, että hyppää kaivoon.. tekisin varmaan senkin.

Huomaan olevani erittäin väsynyt. Sen huomaa myös siitä, että viikonloppuisin kun on vapaa, niin olen kärttyinen ja äkäinen. Pitäisi tehdä kaikkea, muttei saa mitään oikein aikaiseksi (paitsi niitä koruja). Tämä on juuri se, mitä pelkäsin, mihin joudun, kun ”pääsen” takaisin töihin. Tuhlaan kaikki energiani töissä, enkä osaa sitten enään nauttia niistä vapaahetkistä. Kulutan itseni ihan loppuun töissä. Maailman tyhmintä hommaa!!!!!!!!!!!!!!

Oikein ottaa otsalohkoon nurista tällaisista asioista, mutta ne vain pännii, sillä juuri tämän takia minä sitä vuorotteluvapaata hain, koska tiesin, että olen tässä jamassa pian töihinmenon jälkeen. Tyhmyyttä.

Ensi viikolla meidän firmasta loppuu ainakin 6 avointa hakua...pidetään niiiiiiiiin peukut pystyssä, että joku näistä paikoista täyttyy työttömällä työnhakijalla, jotta minä pääsen karkaamaan vuorotteluvapaalle. Pliiiiiissss, pitäkää peukkuja kanssa! Sen on nyt pakko onnistua!!

Pidin muuten eilen pitkästä aikaa vapaata blogin kirjoittamisesta, huomasitteko? Viimeksi olin yli kuukausi sitten jättänyt Ruotsin risteilyn takia yhtenä päivänä kirjoittamatta. Aikas ahkera mimmi..ja paljon höpinöitä. Lupasinkin tuossa yhdelle ystävälle, että jos hän jaksaa lukea tämän koko päiväkirjan läpi, niin mitallin siitä kyllä jo ansaitsee..niin paljon täällä on turinaa. En viitsinyt kirjoittaa, että asiaa, sillä pääasiassa turinoita ja höpinöitähän nää on.

Mitähän sitä sitten tällä elämällään tekisi?! Olisi niin kivaa, jos maailma ei toimisi rahalla. Hah–mahtavaa toiveajattelua. Vähemmällä pärjää, sen tiedän ja siihen meinaan sitten vuorotteluvapaalla tottua. Jotenkin haaveilisin ainakin sellaisesta työstä, ettei olisi riippuvainen kenenkään muun tekemisistä taikka poisjäänneistä.. olisi oma herransa. Yksityisyrittäjäksi en kyllä ala, yksi yrittäjä meidän perheessä riittää! Jotenkin sitä haluaisi kääntää oman elämänsä ihan päälaelleen.. miksi? En tiedä. Jään miettimään tähän ratkaisua.

Jottei elämä kävisi liian tylsäksi, niin olen taas tehnyt koruja tänä viikonloppuna. Musiikki soimaan korville ja taikina, kaulimet sekä kaikki muut tarvikkeet esille. Niin rentouttavaa. Nyt olen vihdoin saanut laitettua koruja myös myyntiin sekä saanut jo muutaman tilaustyönkin. Aikas mukavaa! Pakkohan näitä on alkaa myymään, kun näitä tällä tahdilla syntyykin.

Voisinkin laittaa arvauskilpailun käytiin... Uskallatko arvata, mitkä ovat toimineet muottina pyöreälle sekä soikealle korulle?! Kerron vastauksen joskus... hih. Ei varmasti tuu heti mieleen.

Launtain tuotokset:

Sunnuntain tuotokset: