Huh. Tampereelta ollaan siis palattu..jo aikoja sitten,mutta kun on ollut hiukka kiirus.

Ihanan hurmaava ilta vietettiin pikkujoulujen merkeissä viime viikonloppuna ja meitä oli täältä blogilandiasta kasassa 12 naisen joukko. Syötiin hyvin, höpöteltiin, turistiin ja tutustuttiin ihan livenäkin toisiimme. Eipä hiljaisia hetkiä paljon ollut. Noh, paitsi silloin kun suu oli täynnä hyvää ruokaa. Johan oli kinkerit ja niin kiva oli nähdä!!

Tampereelta syöksyin sitten hotellihuoneessa nukutun yön jälkeen viemään kirpputoritavaroita Järvenpäähän. Jotain olen siis saanut aikaiseksi. On se vaan kumma, että monta autollista olen nyt kirppiksille vienyt tavaraa ja silti tuon tavaran määrä ei vähene silmämääräisesti täällä kotona yhtään. Kaapeista vain olen siis kaikki tavarat kaivanut. Miksi ihmeessä ihmisellä pitää olla niin hirmuisesti tavaraa? Onko kaikki oikeasti ihan tarpeellista!? Tähän tarpeellisuuteen onkin nyt hyvä mun vastata heti...sillä olin tänään Espoon kirpparille viemässä lisää tavaraa ja siinä sitten "ohimennen" kävin muutamassa kaupassa (luetaan= vie kirppikselle tavaroita ja käy ostamassa lisää tavaroita...haloo!). Noh, sattuihan tuolta yhdestä kaupasta osumaan silmääni ruuvinväännin... Siis sellaistahan me kaikki tarvitsemme. Bonuksena tässä oli vielä se, että juuri tämä kyseinen ruuviväännin sattui olemaan vaaleanpunainen. Siis maailman kaunein vaaleanpunainen!!! Ennen tuon näkemistä, en siis todellakaan tiennyt, että tarvitsisin juuri nyt ruuvinväännintä :D Seisoin ja tuijotin tuota kaunista esinettä ja järki huusi päässä :" Sinä et todellakaan tarvitse tuota! Meillähän on jo Ukko-Kullalla ruuvinväännin." Ekaa kertaa varmastikin elämässä, jätin tuon maailman kauneimman ruuvinvääntimen sinne kauppaan, sillä EN TODELLAKAAN nyt tällä hetkellä tarvitse sellaista.. Voi elämä taas tarttee sanoa. Koita nyt säästää tässä sitten rahaa matkaan, kun on tuollaisia tarpeellisia houkuttimia kaupat täynnä.

No joo. Asiasta seittemänteen. Korujakin kerkesin touhottaa, kun piti tehdä muutamat tilaustyöt ja siinä samalla sitten kasvatin ankka-armeijaani useammalla uudella ankkaparilla. Ja kas kummaa... Mulla ei ole yhtään ankkaparia enään jäljellä!! Joo, siis ei ole! Sain meinaan viime viikolla yhteydenoton Vihdistä ja korujani haluttiin myyntiin Vihdin kirkonkylälle uuteen Vihti Soppiin. Löytyy Käpykylästä, jos satut olemaan Vihdissä liikenteessä. Sinne jäi niin paljon koruja, että en tiedä nyt enään, että onko mulla oikeasti ihan kauheesti koruja jäljellä... on niitä, mutta huomenna päätin koko päivän tehdä koruja! Pakko! Ideoita on taas ziljoona päässä ja kaikki ei ole edes koruja. Kokeilen taas hieman muitakin juttuja. Mulla on meinaan toinenkin yhteydenotto tullut korujen osalta ja voi olla, että tuolta Itä-Suomestakin löytyy kohta paikka, mistä niitä saa sitten ostaa. Katsellaan vielä :D

Nyt on taas tällanen Sannasatalasissa-aika näköjään. Touhottamista riittää ja onneksi energiaakin. On tää niin kivaa, kun saa tehdä kaikkea kivaa. Vuorotteluvapaa on ihan pop!


 

Tässä muuten linkki Elvari Korujen sivuille, jonne ei tarvitse kirjautua!! Joku sitä kyseli tuossa aikaisemmin.