Nyt se iski sitten kunnolla, nimittäin matkakuume. Jo pelkkä ajatuskin siitä, että pääsisi jonnekin lämpöiseen saa mut ihan hulluksi. Tahtoo-heti-mennä-jonnekin-kauas!! Arvatkaa vain kuka on googlettanut tänään vain pelkkiä matkoja, lentoja, hotelleja, matkakohteita ja takapuoli jää ihan kohta kiinni tähän tuoliin?! Ajatuksena oli laittaa pestyt verhot ikkunoihin, ehkä pestä ikkunatkin...mutta ei. Täällä sitä googletellaan kaikkia maailman matkakohteita.

Justiinsa niin. Löysin Thaimaastakin ihanan uuden matkakohteen, josta löytyy harvinaisia vaaleanpunaisia delfiinejä... Thaimaassa ei olla ikuna käyty, meillä tuo Kuuba, Brasilia suunta on paljon tutumpi ja sieltä löytyy kivoja sikareita. Jospa sitten yllättäisi ja lähtisikin ihan jonnekkin muualle? Aina ollaan pakettimatkalla menty,  mutta nyt tekisi mieli lähteä vain lennolla ja varata kiva pieni hotelli jostain. Kuubassa ei tuollaiseen uskalla lähteä, kun espanjan kieli on niin heikkoa.. Thaimaassa tuo kyllä onnistuisi.

Valkoista hiekkaa, turkoosia vettä, lämpimiä öitä, auringonpaistetta.... oih. Tahtoo lähtee heti.

Tänään ei ollutkaan ihme ja kumma toripäivä vaan ihan kuulkaa vapaapäivä. Huomenna sitten suunnataan Lohjalle syksyn suurmarkkinoille heti aamusta. Kivaa keliäkin on luvattu, jopa puolipilvistä. Ihan kiva olla välillä viikonlopusta kotonakin, kun Ukko-Kultakin on vapaalla..vaikkakin se ottaa tuolla juuri päiväunia karvaisten kollien kera. Taitaa olla sellanen unibasilli nyt noilla meidän perheen "kolleilla".

Jännä muuten eilen kun juteltiin Ukko-Kullan kanssa jostain menneestä asiasta, niin mietittiin aikaa ääneen ennen syöpää. Meillä näyttää nyt olevan kaksi ajajaksoa tässä elämässä. Ennen syöpää ja syövän jälkeen. Ei siinä mitään, kuullostaa vain niin hassulta. Itselläni syöpä on ehkä vähemmän ja vähemmän mielessä... ehkä näin, kun ei ole kontrolliakaan ihan tässä lähettyvillä, eikä mitään oireitakaan, kun lonkkakin on saatu kuntoon. Syöpä tulee kyllä mieleen, kun näen jonkun huivi-taikka pipopään vaikka markkinoilla. Ja mielestäni minulla on kehittynyt myöskin todella hyvä peruukkitutka, vaikkakin nykyajan peruukit ovat erittäin hyvälaatuisia. Tekisi mieleni mennä halaamaan kaikkia pipo-ja huivipäisiä naisia. Antaa voimahali. Jännä fiilinki. Jos minua olisi kaljupäänä tullut joku halaamaan kauppareissulla, niin olisin varmastikin antanut turpiin, joten en ole alkanut vielä tähän halaamiseen! Muutamia päiviä sitten mietinkin, että olisi kiva olla vaikka joku Äiti Amman, joka kiertää maailmaa halailemassa ihmisiä.. Mutta multa taitaa uupua joku sisäinen hehku tai joku tuohon hommaan. Ei kai ihan jokaisen halia jonottaisi useampi sata ihmistä :)

Aika ennen syöpää, hassun kuulosta tosiaan. Edelleen mulla on hieman tuo vuosi hukassa mun ajanlaskusta.. Toisaalta hyvä, että alkaa pikkuhiljaa päästä suuremmista pohtimisista ohitse. Välillä tietysti pompsahtaa mieleen asioita, mutta äkkiä ne on taas ohitettu. Tuntuu, että elän tällä hetkellä tässä ja nyt. Menneisyyteenkään en haikaile, odottelen vain innolla tulevaa. Olisikohan kerrankin asiat paremmin kuin järjestyksessä? Mä olen jotenkin aina halunnut elää tässä ja nyt, ilman stressiä (hups, meinasin kirjottaa : ilman touhotusta...mutta se ei varmaankaan mahdollista, kun on minusta kyse). Muutamia asioita viilaillaan ja sitten vaan naatiskellaan. Edelleen on vaan niin hyvä olla.

Nyt mä lähden ihan oikeasti laittamaan ainakin ne verhot ja sitten taas googlettelen ehkä hieman jotain matkaa...