Maailman kirjat on hiukka sekaisin.

1) Mä en kirjottele kauhiasti tänne blogiin

2) Mä herään aamuisin ILMAN herätystä ennen seitsemää

3) Olen ostanut itselleni pakettiauton, joka pitäisi vielä saada haettua jotenkin Liedosta

4) Tämä päätösten teko on niin vaikeaa, että huulessani on ollut jo viikon neljän rykelmä huuliherpestä

Normaalimeininki, touhoti-touhoti ja kauhiasti ei ole ollut asiaa tänne kirjoitella. Tai sanotaanko mielummin niin, että asiaa on kyllä ollut, sillä on tapahtunut ja sattunut. Ne ei vain ole kaikki minun asioita, joista olisin voinut ajatuksia ja esim. apinanraivoa täällä päästellä. Nih. Elämä on, välillä. Pöhköä ja ihanaa. Haaveilin tuossa yhtenä päivänä, että olisi kiva edes joskus asua jossain lasipallossa, jonne ei omat eikä muitten murheet ja huolet tulisi. Se taitaisi olla vain sellaisen pelkurin taikka luovuttajan paikka elää.... ei kai sitä pääse tästä elämästä ilman kolhuja kukaan. Kiukkua, raivoa, pettymyksiä, ihmettelyä on kuulunut viimeiseen viikkoon. Mur.

Torimummona kiertäminen on saanut sisäisen kelloni ihan sekaisin. MINÄ, joka olen aina ollut maailman aamu-unisin ihminen, herään jo ennen seitsemää kirkkain silmin. Toisaalta ihanaa, sillä sitten on koko päivä aikaa tehdä vaikka mitä. Mitäköhän? Kyllä mä välillä saatan nukkua jopa ysiin, mutta harvemmin.

Hih. Mä olen kyllästynyt tuohon mun Yarikseen. En muuten, mutta kun sinne laittaa ziljoona laatikollista koruja, 2X2metrin myyntiteltan metallirautoineen, tuolin, pöytiä,a-pukkijalkoja, eväslaukun jne.jne.jne, niin voin kertoa, että se on ihan täyteen ahdettu. Ei tahdo edes ikkunoista nähdä ulos. Nyt riitti kiitti ja menin ostamaan pienen etsinnän jälkeen itselleni vanhan pakettiauton. Sinne saan sitten huoletta laittaa toritavarat ja jopa nukkua siellä pidemmillä reissuilla. Ei tartte niin millin tarkkaan pakata kaikkia tavaroita, niinkuin tuossa yariksessa. Vanha vaaleansininen Volkswagen Transporter 1980-luvulta. Se saa kyllä kokea "pienen" muodonmuutoksen", kun se meille saapuu. Ostan vaaleanpunaista panssarimaalia ja maalaan sen alkuun oikean väriseksi = luetaan VAALEANPUNAISEKSI ja keksin siihen jotain muutakin kivaa. Siitä tulee Elvari Korut on Tour2011-auto. Hih....ootan niin, että saan sen tuohon pihaan ja alan sitä tuunaamaan. Uko-Kulta tekee vaan niin paljon nyt töitä, että kerkiää vasta mun kanssa ensi viikon lopulla lähtemään. Yritän jonkun ystäväni lahjoa heittämään mut sinne Turun kupeeseen Lietoon. Vaaleanpunainen pakettiauto. Jeeeee!

Päätökset on edelleen tekemättä ja se on saanut aikaiseksi maailman kipeimmän ja isoimman yskänrakkulakeskittymän huuleeni. Argh. Inhottavaa. Mulla on aina tuo yskänrakkula, kun joko tulen kipeeksi taikka sitten on hirmuinen stressi. Veikkaan stressiä. Stressiä päätöksen teosta. Edelleenkin työjuttuja. MItä teen, minne meen.... Otanko tarjotun työn vastaan vai mitä ihmettä. Nyt alkaa kuitenkin ratkaisun hetket olemaan lähettyvillä. Olen asettanut aikataulukseni loppuviikon. Jotenkin vain välillä saan koko asian pois päästäni, kun ei oikeastaan halua miettiä vielä syksyä ja töihinpaluuta. Mähän olen vuorotteluvapaalla. Mitä ihmettä siihen kuuluu mikään työasioitten miettiminen? Tää on justiinsa tätä lasipallomeininkiä... käperrytään ongelmia taikka pohtimisia karkuun omaan pieneen lasipalloon... En haluaisi oikeasti kantaa vastuuta tuosta päätöksestä. Mutta mun elämä, mun päätös, näinhän se menee.

Sanna kesäkuntoon-projekti sujuu kuin rasvattu. En mä oikeastaan sitä edes mieti, syön vain kiltisti soppaa, salaattia ja marjoja. Ukko-Kulta saatiin rantakuntoon jo parissa kuukaudessa, hänellä pudotusta jotain 18-19 kg. Nyt vain ei saada painonpudotusta oikein loppumaan, tänään käyn ostamassa vähän rasvaisempia tuotteita jääkaappiin... vähähiilarisella hän tästä meinaa sitten jatkaa elämää. Meikäläisellä on muutamat sadat grammat enään, niin sitten ollaan kokonaisuudessaan köykäsempiä jopa 30kiloa!!! Hurja juttu. Itse alan huomaamaan jo hurjia muutoksia ja valokuvat kertovat myös hirmuisesti. Pitkä matka on vielä edessä, toiset samanlaiset kilomäärät, mutta eteenpäin mennään. Onhan se kivaa kun housut tippuu ja paidat roikkuu päällä. Hi-hiiiiii.