Onpas ollut reissusta paluu...

Täällä sitä on sitten möllötelty, 38,5 asteen kuumeessa, vietetty pitkiä aikoja posliinin päällä eli vessassa ja viime yönä kaiken lisäksi alkanut käsiin ja jalkoihin tulla punaisia kutisevia vesikellomaisia pompuloita. Heh, johan on tuliaiset...

Elvari saatiin tänään haettua kotia ja haudattua takapihalle kauniiseen paikkaan. Lyhty siellä nyt palaa kummun päällä ja minulla on hyvä olla. Elvari on nyt kotona, eikä eläinlääkäriaseman pakkasessa. Monet kyyneleet on vuodatettu, vaikka tiesin jo matkalla, että Elvarista on aika jättänyt. Äitini, joka oli kissavahtina, ei sitä meille ilmoittanut vaan halusi, että nautitaan reissusta. Kyllä sen vain jotenkin tiesin, että Elvari ei meitä enään ole vastassa kun tullaan takaisin.

On se jännä, että korutehtailujeni nimeksi valitsin juuri Elvari Korut, kun siihen hommaan hurahdin. Kaunis ajatus, että nyt Elvari jää muistoihin elämään silläkin tapaa. Elvari korujen kanssa piti olla torstai-maanantai Wanhassa Satamassa naisten joulumessuilla, mutta minnes lähdet, kun vessan sijainti pitää olla kokoajan lähellä.. Harmi. Toisaalta tähänkin täytyy sanoa, että hyvä niin. Olen saanut rauhoittua, surra Elvaria, paikata matkaväsymystä ja maata kuumeessa rauhassa. Tänään kävin lääkärissä ja sain voimakkaan antibioottikuurin ja CRP:n kontrolliin on mentävä vielä sunnuntaina samoin antamaan näytteet vessatavarasta.

Matkasta voin sanoa sillee, että paras matka ikinä. Laitan matkakertomusta toisen kerran, kun jaksan istua tässä koneella kauemmin. Suunnitellaan jo seuraavaa matkaa... ehkä jo maaliskuuksi. Mikäs täs on ollessa, kun on vuorotteluvapaalla :) (kunhan vain keksii, mistä saa matkarahat! Nyt onkin taas aika mennä poslinille. Moi