Huh-huijaa, mitä kiukkua taas oli eilen havaittavissa.. Mikään ei tuntunut olevan hyvin. Onkohan kellään muulla tällaisia mielentilan vaihteluita, vai onko ne vain meidän perheessä sukurasitteena. Naurattaa kyllä vähän itteänikin.. ja kaikki kiukku pitää täällä teillekin oikein kertoa. Heh. Eipä tuossa kiukussa näin jälkeenpäin ollut taas mitään järkeä, eli laitetaan niitten hormonien syyksi. Jookos?

Ihanaa kun pakkaset on laskeneet. Sillä me mennään meinaan tänään saunaan!!!!!! Meillä on tuo pihasauna, missä ei ole minkäänmoista lämmitystä (paitsi puilla lämpeävä kiuas tietysti) ja sitä ei kyllä raaski montaa tuntia kovilla pakkasilla lämmitellä. Tänään kuulkaa hierotaan kookosöljyt päähän ja mennään hieman löylyä ottamaan Ukko-Kullan kanssa. Miksi kookosöljyä?! No siksi tietysti, että pitkätukkaisenakin laitoin sitä välillä päähän, jotta hiukset pysyisivät kiiltävinä sekä hyvinvoivan näköisinä. Nyt toivon sen tekevän hyvää päänahalle ja tietysti pikkaisen antavan kiiltoa ja voimaa mun ihanalle vauvantukalle.

On nuo hiukset muuten hassu homma. Joka päivä tulee niitä katseltua peilistä ja tarkkailtua, että miten ne nyt kasvaa takaisin. Eihän ne nyt oikeesti ihan silmissä kasva.. se on totuus. Olen sitten alkanut ottamaan valokuvia omasta päästäni, jotta voisin tehdä valokuvien kanssa vertailua. Taas täytyy kyllä sanoa, että mun mielestä kasvu on kyllä ihan villiintynyt nyt kolmessa viikossa ( viimeisestä sytohoidosta on nyt 3 vkoa aikaa). Voihan se taas olla omaa mielikuvitusta, mutta mun mielestä ainakin hiukset ovat tuuheentuneet. Hah..mua naurattaa, kun viimeksi laitoin kuvia mun pääkuontalosta ja kehuin, että tukka kasvaa tohisten, niin kukaan teistä ei kommentoinut, että joo: kylläpä kasvaa. Hih..eli taitaa omissa silmissä viirata, mutta ei haittaa, tämä on kivaa viiraamista. Tässä linkki vanhempiin kuviin. http://teratooma.vuodatus.net/blog/2301445/tukka-kasvaa-tohinalla/#comments

Arvatkaas mikä oli tänään muuten taas hassua. Heti kun heräsin, niin tajusin, että tänään on jo keskiviikko. Enään kaksi yötä tuloksiin. Onneksi tämä odotusaika on näin lyhyt!! Muistelin eilen kiukkuspäissäni, kuinka odotin syksyllä leikkauksen jälkeen patologin vastauksia neljä viikkoa, se vasta piinaa olikin. Tämähän on ihan lastenleikkiä. Saas nähdä mitä mieltä tästä olen taas huomenna... Näistä mun mielistä kun ei ikinä tiedä.

Oltiin tänään muuten sairaalassa visiitillä. Minä en ollut potilas, vaan Ukko-Kulta ja oltiin itseasiassa samalla polilla, missä minun kasvain löytyi viime elokuussa. Muistoja, muistoja. Toisaalta ihan hyviä muistoja, koska silloin päästiin kiinni siihen, että miksi minulla oli se kuume ja olin niin kipeä, päästiin asiassa eteenpäin. Siellä osastolla sitten huomasin sellaisen ”syöpäseinän”. Siellä oli yhdistyksen mainoksia ja mainoksia kuntoutuksesta. Ne kuntoutusmainokset oli kylläkin rintasyöpäläisille, mutta nappasin yhden mukaani. Kuullosti niin hyvältä, yhteisiä keskusteluita, psykiatreja ja lääkäreitä vastaamaan kysymyksiin, kuinka jaksaa töissä kaiken jälkeen ym. Enpä tiedä otettaisiinko sinne tällaista munasarja-vai-itusolusyöpä-vai-mikä-se-oli-syöpäläistä mukaan, mutta olisi valtavan ihanaa sellaiselle päästä. Tai sitten minä pidän itseni kanssa sellaisen itusolusyöpäkuntoutusleirin kesällä tuossa pihalla. Teltta vain pystyyn ja nuotiopaikkaa rakentamaan. Ei kun oikeasti.. täytyy katsastella jotain tuollaisia keskustelu-rinkejä, ei olisi pahitteeksi.

Taas olin sitä mieltä tänään, että mitä ihmettä mä sinne blogiin kirjoitan, kun mitään asiaa ei ole. Enpä tiedä oliko tämä niin asiapainoitteistakaan, mutta höpisin varmaan omaan tuttuun tapaani ja tulihan tätä tekstiäkin ihan kiitettävästi.

Viimeiseksi kaikkien kommentoijien riemuksi kuvia villiintyneestä hiustenkasvustani. Mun silmissä ne ainakin on kasvaneet tai ainakin tulleet tuuheemmiksi. Sanokaa mitä sanotte.