perjantai, 23. joulukuu 2011

Kääk

Mooooooiiii, pitkästä aikaa....ai PIKKASEN pitkästä aikaa!!!!!

Joka toinen viikko olen miettinyt, että nyt mä kirjoitan ja sitten taas unohdan ja sitten taas päätän, että nyt kirjotan.. Jep. Touhupeppu mikä touhupeppu. Nyt on tämän vuoden kiireet ja hulinat vietetty ja pidetty. On kuulkaa menny lujaa.

Eilen päättyi viimeinen rutistus Elvari korujen suhteen. Olin Vanhan joulumyyjäisissä Helsingissä ja hulinaa riitti. Viisi pitkää päivää myymässä ja iltaisin/hieman myös öisin jouduin tekemään lisää koruja. Mutta nyt se oli siinä. LOMA alkaa ja tammikuuksi karataan vaaleanpunaisten delffiinien luokse rentoutumaan :D

Mitä mulle sitten kuuluu? Monet ovat jo sähköpostillakin huhuilleet, kun en ole tänne blogiin kirjoitellut mitään. Hyvää kuuluu!!!!! Kiitokset kysymästä. Ensinnäkin terveyden osalta, kävin juuri tuossa keskiviikkona kuudennen kerran kontrollissa ja kaikki näyttää olevan kunnossa. Pieni kipeä patti tissistäkin tutkittiin samalla mammon ja ultran avulla, eikä siellä mitään outoa ollut.. kuulemma tulehtunutta ihraa tai jotain. Kiva olla ihratissi <3 Enpä minä tuota kontrollia hirmuisesti kerinnyt ajatellakaan, kun vasta maanantaina tajusin sen kalenterista tarkistaa...olin meinaan menossa sinne perjantaina. Onneksi katsoin, sillä aika oli tosiaan keskiviikolle.

Totta puhuen vuosi on mennyt yrityksen perustamisesta vähän liiankin lujaa. Huomaa, että on palannut täysin terveiden kirjoihin. Taas voi touhottaa täysillä, sannamaiseen tapaan töitä...unohtaa kaikki ystävät ja yhteydenotot, keskittyä vain ja ainoastaan työhön. Mulla on varmasti joku paha geenivirhe. Olen mä täysillä töitä tehnytkin. Nyt syksyllä en edes muista, koska olisin vapaata pidellyt. Äh, oltiinhan me Tallinnassa yks päivä Ukko-Kullan kanssa... sinnekin meinasin enkkulakuja ottaa mukaan, jotta olisin voinut kaulakoruja kasailla laivamatkoilla.

Työhuone mulle laitettiin tuonne yläkertaan ja se on kyllä tullut tutuksi. En edes uskalla katsoa kuinka monta kiloa massaa olen tämän vuoden aikana pyörittänyt... Voidaan varmaan puhua kymmenistä kiloista. Ehkä oliskin kiva katsoa. Kädet on välillä olleet todella kipeät, puhumattakaan hartioista..argh, ne vasta jumissa ovatkin. Uusi työ, uudet rasitukset, MUTTA päivääkään en ole katunut oman yrityksen käyntiin laittamista. Minä teen kuulkaa kaiken itselle. Ihan ittelle. Jeeee! Ja tällainen touhupeppu kun pääsee vauhtiin, niin hurlum-hei, ei siinä kukaan meinaa mukana pysyä. Ukko-Kulta on ihanasti auttanut ja tukenut: pessyt pyykkiä, vienyt postipaketteja postiin, hakenut milloin paperipusseja ja milloin pahvilaatikoita. Kodinhoito on ainakin jäänyt ihan taka-alalle. Niinpä ajateltiinkin näin jouluksi laittaa vain kaikki ovet ja puhelimet kiinni, syödä hyvää ruokaa, nauttia ja katsoa vaikka leffoja. Ei mitään ihmeellistä. Ollaan vaan ja RAUHOITUTAAN (tämä pääasiassa minulle).

Olen muuten törmännyt todella useaan blogin lukijaan tuolla kun olen markkinoita, messuja sun muita kiertänyt! Tosi kiva on ollut, kun olette moikanneet siinä ohi mennen. Monelta sainkin sitten palautetta, että miksi en blogia enää kirjoittele. Heh... missä välissä? Olisi kyllä aiheellista pysähtyä ja aatella oikeasti tätä menoa. Kyllä mä tuossa marraskuussa olin jo niin väsynyt tähän hirmuiseen tahtiin, että huh...miten jaksoinkaan tähänkään saakka. Muutamia ideoita on mielessä, miten tätä toimintaa kehittää hieman paremmaksi ja näin ollen ehkä "ei niin kovatahtiseksi". Yksi olisi oikeasti jo toisen yrittäjän hankkiminen tähän rinnalle.. Sen verran hommia voisi ollakin jo. Yksinään en tätä tahtia enää jaksa, ehkä. Selkeesti mussa asuu vahvasti se mulle-heti-kaikki-nyt-samantien-kuin-olis-jo ja se näkyy. Ja jos ei näy, ni sitten tarttis kuulua :D

Kaikesta kiireestä huolimatta, mulla on ihana olo. Mä teen ja touhotan, omaan tahtiin (liian kovaa kyllä). Oon terve. Olen tässä ja nyt. Tykkään tai siis RAKASTAN sitä mitä mä teen. Rakastan olla yksinään työhuoneella ja laulaa kilpaa radion kanssa. Rakastan viikonloppuisin olla myymässä koruja ihmisten ilmoilla. Rakastan sitä, kun ihmiset alkaa hymyilemään mun kojulla. Rakastan sitä, kun jotkut ihmiset hirmuisessa kiiressä vipeltää mun kojun ohi, lyö yht äkkiä jarrut kiinni mun kojulla ja tulee siihen hymyilemään. Rakastan sitä, kun mulle on tullut hirmuinen määrä kantiksia. Rakastan edelleen hirmuisesti vaaleanpunaista. Rakastan sitä, että mulla alkoi nyt justiinsa loma. Odotan sitä, että me päästään vielä lämpöseen tammikuussa. Uh. Ehkä mä olen väsynyt ja onnellinen. Mut tää on just mua. Kaikki tehdään täysillä. Mä olen nyt täysillä "yrittänyt" käynnistää mun yrityksen ja olen siinä ihan varmasti onnistunut. Nyt mä yritän sen vielä pitää käynnissä...

Rakkautta on tässä nyt ilmassa ja itseasiassa tätä kirjoittaessa tuli tärkee juttu mieleen. Tarttis varmaan kaiken rakkauden keskellä rakastaa itseensäkin. Onneksi sentään tajuan, että tahti on liian luja. Nyt kun vielä keksii keinot, millä tahtia hidastaa. Mä muistan silloin kun olin syöpäläisenä, niin saatoin istua pihalla ja katsoa muurahaisten hommia. Pysähtyä, katsella ja ihmetellä. Tänä vuonna en ole muurahaisia kerinnyt ihmetellä, mutta uskon että mussa vielä kuitenkin on sekin puoli jäljellä. Vai onko?

Jeeee, sainpas kirjoitettua vielä jotakin tänä vuonna. Jipppiiiiii! Nyt minä lähden nauttimaan rauhallista aikaa. Löhöämään sohvalle, naattimaan hyvästä ruuasta ja Ukko-Kullan ihanasta seurasta. Hyvää Joulun aikaa kaikille <3 Nähdään!

lauantai, 20. elokuu 2011

Mikäs tää on?

Kokeilempas tätä blogin kirjoittelua näin lauantain kunniaksi.

Mooooooooiiiiiiiii, pitkästä aikaa. Terveiset terveestä touhupeppulandiasta!

Olen mä tänne yrittänyt kirjoittaa pari kertaa kesän aikana, mutta sitten piiiiiiitkät vuodatukset ovat hävinneet bittiavaruuteen ja sit on alkanut kiukuttaa. En taas ole muistanut, miten täällä blogimaailmassa kannattaa käyttäytyä kirjoittaessa.. Kopioi aina teksti ennenkuin painat mitään muuta... muuten voi kaikki vuodatukset hävitä.

Kesä on ollut TOUDELLA kiireinen. Anteeksi kun en ole päivitellyt kuulumisia. Yritys taikka toiminimi tuli laitettua pystyyn silloin toukokuun lopulla ja sitten onkin kesä kierretty ympäri Suomea ja loput ajasta paisteltu koruja kotona. Missäs mä olenkaan oikein käynyt: Kotka, Espoo, Imatra, Riihimäki, Hämeenlinna, Himos, Salo, Forssa, Hyrylä, Porvoo, Rauma..... Kääk, piti oikein katsoa almanakasta. Mä oon niin onnellinen vaikkakin kiireinen, mutta enhän minä bisnestä käyntiin laittaessa aatellutkaan, että varastoon tekisin koruja. Myyntihän ne onkin tarkoitettu. Parin viikon lomakin tuli tuossa pidettyä legendaarisen telttailun merkeissä, kymmenettä kesää vietettiin Ukko-Kullan kanssa Itä-Suomessa. Minä siellä vietin tänä vuonna kahdennettakymmenettäyhdeksännettä kesää, joten ensi vuonna vietän kolmekymppisiä siellä :D :D Ja mä oon hei aikas nuori!!!

Paljon on kesään mahtunut, vaikkakin tuntuu, että se on vilistänyt silmissä! Minne se kesä oikein hävisi. Ilman syöpääkään ei ole kesää saatu viettää, sillä ystäväni menehtyi tuon saatanan sairauden uuvuttamana juhannuksen aikoihin. Sairastuttiin samoihin aikoihin ja saimme turvaa toisiltamme pitkin matkaa... Näin se vain käy. Toiset selviää ja toiset ei. Epäreilua.

On tämä vain jännää itselle katsella tätä elämänmuutosta, minkä olen kokenut näinä kahtena vuotena. Kaksi vuotta sitten näihin aikoihin, makasin sairaalassa taikka kotona...odottelin leikkaukseen pääsyä kuumeisena ja tietämättömänä tulevasta. En mä sitä täällä ole mitenkään muistellut, kunhan nyt tässä muistelin. Olihan mulla syöpäkontrolli viime tiistaina, mutta itseasiassa asia pumpsahti mieleeni vasta edellisenä iltana. SIlloin kyllä söin kaikki kynnet sen enempää miettimättä, sillä kyllä noihin kontrolleihin aina lähtee niin, että JOS jotain löytyy. Eihän tuo syöpä muistuttele taikka hirmuisesti itsestään ilmoittele. Moni on kontrolleissakin saanut yllättäen huonoja uutisia. Meikä kuitenkin selvitti kontrollin puhtain paperein. Labratulokset tulevat kylläkin vasta ensi viikolla, mutta olen jo nyt huojentunut. Kontrolli-ties-mones-SELVITTY. Neljän kuukauden välein jatketaan vielä tahtia, sillä vasta ensi vuoden puolella tulee täyteen kaksi vuotta puhtaita kontrolleja. Josko sitten taas saisi pidennystä näihin väleihin?

Mä niin rakastan olla yksityisyrittäjä! "sanoo hän peräti noin 3 kuukauden kokemuksella....* Miksiköhän en ole tähän aikaisemmin ryhtynyt? Noh, aina isoihin päätöksiin tarttee ripauksen hulluutta sekä jonkin lähtölaukauksen. Mulla varmasti tuo syöpä ja sairastuminen oli jonkinmoinen lähtölaukaus. Tai sitten niinkuin minä monelle sanon, että hyvät lääkkeet on hoidoissa annettu, kun tällaisen mullistuksen elämäni koki. Enhän ollut tuohon massaan josta koruja teen, edes koskenut saatikka edes tiennyt moisesta ennenkuin sairastumisen jälkeen etsin harrastusta itselleni... hullua. Niin hullua.

Aina olen kuitenkin ajatellut niin,että kaikella on tarkoituksensa. Tässä oli mun tarkoitus, ainakin tällä erää. Mä oon onnellinen ja rakastan niiiiiin paljon sitä mitä teen. Nautin ihmisten kanssa olemisesta, omista hetkistä OMASSA työhuoneessani,musiikki lujaa pauhaten ja laulan koruja tehdessäni vaikkapa Whitney Houstonin kanssa kilpaa. Ah. Autuutta. Nyt kun tuuletan, niin samalla kerron, että mulla ei ole pätkääkään ikävä ravintolatöihin. Vaikka yritykseni pitää sisällää myös catering-osion, niin toivon, että korut kantaa mua läpi vuoden, että ei tarvitsisi nyt sitä toista osiota ollenkaan käyttää. Katotaan miten käy!

Viimeisenä, mutta ei vähäisempänä. On mulla ollut teitäkin ihan hirmuinen ikävä!! Harmitus, kun tää blogin pitäminen on jäänyt niin vähille. Kyllähän mä nyt keksisin kirjottamista vaikkapa muurahaisten joukkovaelluksesta pihalla, jos ei syövästä mitään kerrottavaa olisikaan. Toivottavasti tekin voitte kaikki hyvin!!!

Tää kirjoitus on pakko lopettaa legendaariseen lauseeseen. Mä karkaan nyt sohvalle <3 Oli meinaan tänään kesän ennätysmyynti oman kylän markkinoilla. Tulin vaan kertomaan, että olen onnellinen!

torstai, 16. kesäkuu 2011

Aikamoista Hulinata

Elossa ollaan. Kiitoksia ihmettelyistä ja huhuiluista.

Monenmoista tälle nuorelle yrittäjälle sattuu ja tapahtuu...aika on mennyt joko työhuoneessa yläkerrassa taikka sitten olen viettänyt aamuyön tunneille korujeni kera tuolla festareilla. Huh. JuttaA olikin hyvin kommentoinut edellistä postausta, kun lehtijutussa oli kirjoitettu :" hölläsi kiireistä elämänrytmiään"....just joo. Näin taisin tosiaan tehdä, NOT.

Eilen mieleeni tuli hauska ajatus lihavista ihmisistä (millainen siis itse olen, ylipainoinen siis). Aina ainakin minun mielessäni lihavat ihmiset ovat leppoisia (sellainen varmaan olenkin), mutta myös toisaalta ajatellaan, että lihavat ovat laiskoja ja aikaansaamattomia. Mulla on nyt pokkaa sanoa näin, kun itse olen tällainen. Huumorimielessä ajattelen vain, että mitäköhän mun elämässä tapahtuisi jos olisin vielä laiha?!?!?!? Mitenkäs ne tunnit vuorokaudessa sitten riittäis? Hih... kaikkea sitä aattelee...

Kaipa tuo äskeinen tuli mieleeni eilen, kun nyt on tuo painonpudotus jäänyt hieman unholaan. Kahvi on maistunut maidolla (kiellettyä), ruisleipää on ahmittu (hyi!) ja helteisten päivien kunniaksi olen syönyt jätelöäkin (mega-HYI). Kun kerran nappaat hiilareita, niin sitten ahmit hiilareita. Järkevänä ihmisenä tarttis lopettaa, ajattelen, mutta en oo pystyny. Vie hitto ensin pikkusormen ja sitten koko käden... Ehkä taas jossain vaiheessa ryhdistäydyn. Kaipa tuo pienoinen touhotus ja stressi aiheuttaa sen, että tasainen ruokarytmi häviää ja suuhun tulee laitettua jotain ihan väärää. Pussikeitot muistuttaa vain olemassaolostaan tuolla kaapin nurkassa. En mä vaan tiedä mitä mulle tapahtuu. Suu vain aukeaa ja käsi tunkee ihan vain väkisin sinne kaikkea ei niin terveellistä. Olokin on karmiva. Päätä särkee ja olo on pöhnä kaikkien hiilareitten takia. Ehkä tää repsahdus auttaa taas pitämään tiukemmat linjat, kunhan taas saan itseni ruotuun.

Päivät on siis täynnä yrittämistä. Korujen tekoa, tekoa, tekoa, tekoa ja myymistä. Isoja tilauksia olen saanut suoraan yrityksille ja se onkin hienoa. Hyvä kun kerkiän itselleni tekemään varastoon.. Syksyn korujakin saisi jossain vaiheessa alkaa tekemään?! Olen maalannut itselleni kesäauton, sen nimi on Elviira. Siitä tuli niin kaunis...OIH! Tässä hieman ensimakua. Tänään vielä maalailin kylkiin, taakse ja eteen nettiosoitteen, jotta käy ihan selväksi kuka tässä oikein ajelee. Kävin tänään tuossa meidän kirkonkylällä sillä ja heti siellä oli joku ottamassa kuvaa, kun oli kerran ollut niin piristävä auto.

Huomenna nokka kohti Kotkaa ja Kotkan Rockfestareita... herätyskello soi klo 4:00, kun jostain ihmeen syystä sinne tulee pelastuslaitos tekemään tarkastukset jo klo 10. Järkevää.. Ei mahda minkään. Toivotaan, että korupäällikön silmät pysyy auki aamun pikkutunneille asti. Nyt kun menee nukkumaan, niin kerkiää 5 tuntia nukkumaan. Jep, aa-tuu-ti-rullaa.

Saanko esitellä: Elvari Korujen kesäauto ELVIIRA

perjantai, 3. kesäkuu 2011

Hi-hiiiii :D

Korutehdas on käynnissä :D Ziiiiuuuuuuuuhhhhh.

Kaikki ziljoona kiloa touhotusenergiaa menee nyt omaan työhön, siis OMAAN työhön :D

maanantai, 30. toukokuu 2011

Vaaleanpunainen pistää silmään ;)

Jaahas. Tämä tuore yrittäjä vain vaivihkaa yritti käydä Salon kevätmarkkinoilla.... Kun olin jo kaikki kamppeeni melkein pakannut, niin luokseni tuli kaksi ihmistä. Mies ison kameran kera ja rouva, jolla oli lehtiö.

Siitä se sitten lähti.

Tsekkaa tästä

Vaikka Salon ilma oli sateinen, niin päivän saldo mahtava. Hieman rahnaa, yksi melkein jälleenmyyntisopimus, Salon kiekkohait-äiteille logolliset korusetit erikoistilauksesta ja nyt sitten tuo juttu paikallislehdessä...Lehtiversioon tulee enemmän kuvia ehkäpä? Uuden nihkeä pakettiautokin tuli kokeiltua, vaikkakin se on vielä ihan väärän värinen. Kahden viikon sisällä auto saa uuden värin päällensä ja pientä korjausta tehdään. Ihka ensimmäinen vaaleanpunaisen auton keikka on suunniteltu tapahtuvaksi Kotkan rockfestivaaleille 17.6.

Hassu fiilinki. Nyt tuntuu asioita tapahtuvan.... Kivoja asioita, mukavia asioita. Jotenkin viikonloppunakin tuli olo, että olen oikeassa paikassa, oikeaan aikaan. Toimittajaparillekin jouduin kaivamaan näytille kaikkia koruja autostani, sillä olin jo kaikki pakannut. Huomion herätti pinkki sadeviittani... toimittajatäti oli sitä mieltä, että tuolla ihmisellä on pakostikin jotain kivaa kerrottavaa :D